Nostetaan taas kissaa pöydälle. Eli ajattelin ottaa esille
yleisempiä äiteihin liittyviä ajatuksia ja omia mielipiteitä. Omiin ajatuksiini
vaikuttaa vielä paljon se, etten ole vielä äiti. Ajattelin että näihin
ajatuksiin voisinkin sitten palata jos meille joskus vauva suodaan.
1.
Imetys
Olen imetysmyönteinen ihminen, mutta en
fanaatikko. Omassa unelmassani vauva tykkää olla rinnalla, minulta tulee hyvin
maitoa, mutta vauva huolii tarvittaessa pullon. Harmi kun tällaista vauvaa ei
voi tilata valmiiksi. Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Vauva voi hyvinkin
olla täysin rintariippuvainen eikä huoli pulloa. Siinä ei sitten varmaan auta
muu kuin olla hyvin kiinni lapsessa ensimmäinen vuosi. En aio kieltää etteikö
tämä ajatus ahdista minua suuresti! Mielenterveyteni kannalta toivon, että
vauva huolii myös pullon. Toiveenani on, että minulla riittäisi maitoa edes 3
ensimmäistä kuukautta. En näe että olisi katastrofi, jos vauva söisi vain
pullosta ja minä pumppaisin. Varmasti siinä menettää jonkun läheisyyden
tunteen, mutta uskon että vauvasta kasvaa ihan pullollakin terve lapsi. Lähinnä
haluan, että lapsi saa ne kaikki hyödyt rintamaidosta. Allergioiden ehkäisyssä
rintamaidon tiedetään olevan tärkeä. Ja koska meillä näitä karvaisia kavereita
on talo täynnä, toivon tämänkin vuoksi rintamaitoa tulevan. Jos maitoa ei tule,
ei sekään ole mikään katastrofi. Korviketta on onneksi olemassa. Pääasia että
vauva saa jollain tavalla ruokaa.
2.
Omaa aikaa ei enää ole
Äitiyden myötä prioriteetit muuttuvat
täysin. Ensisijaisena tulee lapsia ja sitten vasta kaikki muut. Tämä onkin se
pelottavin asia lapsen saamisessa. Miten onnistuu pitämään kiinni omasta
naisellisuudesta ja omasta minuudesta eikä vain katoa täysin äitiyteen. Haluan
olla myös nainen, vaimo, kumppani ja rakastaja. Haluan olla ystävilleni
kuuntelija ja koirilleni sekä kissoilleni edelleen hyvä emäntä. Toivon että
äitiys tuo minuuteeni uuden puolen, mutta ei nielaise minua kokonaan. Minulla
ei ole vielä mitään hajuakaan mitä on olla äiti. Luulen että se kuinka sidottu
on lapseen, tulee yllättämään minut. Niin kuin se tuntuu tekevän jokaiselle.
Liian usein olen neuvolassa kuullut, että omaa aikaa on liian vähän eikä
parisuhteelle ole aikaa. Tähän on varmaan varauduttava. Olen kuitenkin jo
miehelle puhunut, että vaikka meillä on rajalliset vauvahoitopaikat, otamme
vaikka mll lastenhoitajan edes kerran kuussa jolloin saamme mennä treffeille.
Olla mies ja nainen. Sitä onko tämä mahdollista näyttää tulevaisuus. Haluan
säilyttää osan harrastuksistani. Haluan että voin mennä edes kerran viikossa
koiran kanssa toko-treeneihin. Tämän onnistuminenhan riippuu paljolti vauvasta.
Onko vauva kuinka kiinni esim. imetyksessä vai pärjäävätkö mies, vauva ja pullo
pari tuntia keskenään.
3.
Äidin paikka on kotona
Saanen olla täysin erimieltä. Tulen perheestä
jossa isä on kasvattanut minut yksin ja minusta on tullut täysin normaali
ihminen. En näe syytä miksi juuri äiti on se, jonka pitäisi jäädä
automaattisesti kotiin. Toki imetys on yksi olennainen syy, mutta muuten miksei
isä voi yhtä hyvin jäädä kotiin? Miksi äitejä, jotka eivät jää kotiin katsotaan
huonosti? Kyllä isät osaavat aivan yhtä hyvin hoitaa vauvojansa. Jos äiti ei
jää kotiin tai on vain hyvin lyhyen ajan kotona, nousee usein kysymys miksi.
Miksi äiti ei halua olla kotona? Miksi tuo nainen teki lapsen, jos ei ole
valmis olemaan kotona vauvan kanssa? Itse esittäisin vastaavasti kysymyksiä: Miksi
isille ei anneta mahdollisuutta olla kotona vauvan kanssa? Miksi isä ei saa
luoda tiivistä suhdetta lapseen? Tasa-arvo tällä osalla ei ole vielä täysin
löytänyt paikkaansa. On totta että monet isät eivät halua jäädä kotiin ja
suurimmalle osalle äideistä ajatus joutua vauvasta eroon on tuskallinen. En
kuitenkaan haluaisi että perheitä joissa isät jäävät kotiin tuomittaisiin. He
tekevät asiansa omalla tavalla. Itselläni on ollut aivan ainutlaatuinen suhde
omaan isääni. Paljon läheisempi kuin monella muulla. Totta kai suhde isään voi
olla todella läheinen vaikka äiti on se joka on kotona. Toki itse jään
luultavasti kotiin kun vauva syntyy. Mies on ilmoittanut että voisi olla
halukas jäädä vanhempainvapaalle. Meillä voi siis olla mahdollista että 9kk:den
jälkeen mies jää kotiin ja minä menen töihin. Katsotaan kuinka käy.
4.
Rauhallinen äiti, joka ei koskaan huuda
Ihana ajatus! Näitä äitejä on varmasti,
mutta luulen etten itse tulee täyttämään tätä. Olen luonteeltani äkkipikainen
ja temperamenttinen. Hermo palaa jo koirien kanssa. Tuleeko hermojen
menettämisestä tuntea hirveää morkkista? Syyllisyyshän tuntuu kulkevan jokaisen
äidin mukana. Todennäköisesti itsekin tunnen huonoa omaatuntoa hermojen
menettämisestä. Onko kuitenkaan sen parempi yrittää täysillä olla joku muu kuin
mitä on? Eikö kotona saa näyttää hermojen menettämistä? Suuttuminen ja
ärsyyntyminen ovat tunteita. Kunhan ne
osaa näyttää oikealla tavalla eikä järjettömällä meuhkaamisella. Jokainen äiti
hermostuu aivan varmasti tavalla tai toisella. Minua ei kuvaa sana rauhallinen
juuri ollenkaan. Nähtäväksi jää kuitenkin kuinka epärauhallinen äiti minusta
ehkä tulee joskus.
5.
Uusi trendi perheissä: luomuilu
Tämä nouseva trendi on ollut huomattavissa
meidänkin osastolla. Asiassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin että
tässäkin olisi hyvä noudattaa maalaisjärkeä.
Luomusynnytyksessä jätetään siis
kipulääkkeet mahdollisimman vähälle. On ihan totta että vauvat jotka syntyvät
esim. ilman epiduraalia maailmaan ovat virkeämpiä ja ensi-imetys onnistuu
paremmin. Joskushan epiduraali saattaa laskea vauvan sykettä ja jotkut äidit
kokevat epämiellyttäväksi, kun tunto häviää jaloista ja ei tunnista enää
supistuksia. Toiset äidit taas ovat tästä oikein mielissään. Itse toivoisin,
että ensisynnyttäjät menisivät synnyttämään ilman suurempia suunnitelmia tai
odotuksia. Pettymys voi olla todella suuri, jos ensisijainen ajatus on selvitä
synnytyksestä ilman mitään lääkitystä eikä sitten pystykään synnyttämään ilman
kipulievitystä. Jokainen synnyttää omalla tavallaan. Yllätys voi olla iloinen,
jos ilman suurempia suunnitelmia selviääkin synnytyksestä ilman lääkitystä.
Meidän osastolla luomuilu näkyy lähinnä
imetyksessä ja tuttivastaisuudessa. Toisin kuin synnyttäneiden vuodeosastolla,
meillä suositaan tutteja. Tämän perusteena on se, ettei vanhemmat ovi olla
osastolla koko aikaa ja lapsi tarvitsee lohdutusta. Tutti tuo sen silloin, kun
vieressä ei voida olla koko aikaa. Tutti toimii myös kivunlievittäjänä. Pitkään
osastolla olevilla vauvoilla voi olla suuria imemishaluja, mutta maitoa ei
esim. nesterajoituksen takia voi antaa mielimäärin. Tällöin tutti voi auttaa
imemishaluihin. On vanhempia, jotka kieltävät tutin ja tuttipullon käytön. Tämä
tekee meidän työstä hieman epämiellyttävää. Olemme täysin imetysmyönteinen
osasto. Kuitenkin kun kyseessä on keskonen eikä äiti voi olla imettämässä 24/7,
syömisharjoitukset pullosta ovat tärkeitä. Pieni keskonen ei välttämättä saa
rinnasta alussa kuin muutamia grammoja. Loput maidot vauva saa nenämahaletkuun.
Kun keskoset kasvavat, samalla syömishalut heräävät. On todella hirveää
kuunnella pienen nälkää ja huutoa yöllä ja kun äiti ei ole paikalla ja meitä on
kielletty pulloruokkimasta. Onneksi melkein kaikki vanhemmat ymmärtävät kun
asiat on selitetty että vauvan edunmukaista on saada edes yöllä pullosta maito.
Keskosuus ei ole este täysi-imetykselle mutta se vaatii aikaa. Pulloruokinta ei
ole este täysi-imetykselle.
Kolmas asia, jonka haluan tuoda esiin
luomuilusta ovat rokotteet. Tämä jakaa mielipiteitä hyvin vahvasti. Itse olen
rokotusmyönteinen tiettyyn pisteeseen asti. Perusrokotteet kuten mpr,
hinkuyskä, sikotauti ym. kuuluvat jokaiselle lapselle. Nämä taudit ovat todella
vaarallisia ja jälkitaudit ja jälkiseuraamukset voivat olla lopunikäisiä.
Sikotauti ei ole kaikista vaarallisin, mutta voi aiheuttaa poikalapsille
lapsettomuutta. Ikävä lahja vanhemmilta lapselle. Monet vanhemmat perustelevat
rokottamattomuutta sillä ettei esim. tuhkarokkoa ole enää juurikaan Suomessa.
No miksei sitä juurikaan ole? No sen takia että se on saatu kuriin ROKOTUSTEN
ansiosta. Eikä pidä unohtaa että viimeaikaisissa uutisissa on tullut
tuhkarokkouutisia. Maahanmuutto lisääntyy kokoajan sekä ulkomaamatkustelu.
Miten nämä lapset joita ei rokoteta matkustavat? Suomi voi olla suhteellisen
turvallinen maa, mutta sama tilanne ei ole muualla maailmassa. Tässä vain
muutamia ajatuksia. Jokainen tekee omat valintansa. Itse aion rokotuttaa
lapseni.
Tässä tällaisia ajatuksia liittyen
vanhemmuuteen. Palataan näihin jos meistä tulee joskus vanhempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti