Pakko nyt ottaa hieman esille näitä säästöjä joita kovasti
tehdään joka puolella. Ne tuntuvat ikävä kyllä jo tuolla sairaalamaailmassa ja
avoterveydenhuollossakin. Muistan lukeneeni noin 1-2 vuotta sitten pienen
uutisen, jossa kerrottiin että ns. turhia keisarinleikkauksia karsitaan niiden
kalliin hinnan vuoksi. Mietin heti että mitä nämä tällaiset turhat
keisarinleikkaukset voivat olla.
Kyseisessä uutisessa mainittiin mm. ensisynnyttäjät voivat alkaa entistä
vapaammin synnyttämään myös perätilassa olevia vauvoja. Huh huh. No nyt kun
olen päässyt seuramaan lähempänä tätäkin säästökohdetta niin asialla on
puolensa ja puolensa. Normaali alatiesynnytys on normaaleissa raskauksissa aina
se luonnollisempi ja turvallisempi synnytystapa. Koskaan ei voi tietenkään
tietää mitä tapahtuu. Ymmärrän täysin myös naisia jotka haluavat
keisarinleikkauksen esim. synnytyspelon tai muun vuoksi. En missään nimessä
arvostele. Kun ensisynnyttäjä tulee meidän sairaalaan synnyttämään perätilassa
olevaa vauvaa, tietenkin yritetään vauvan koko arvioida ja se että mahtuuko
vauva tulemaan perätilassa ulos. Sitten valinta annetaan äidille. Haluaako hän
synnyttää alakautta perätilassa olevan vauvan vai mennä sektioon. Tässä
kuitenkin piilee suuri vaara, koska koskaan koko arvioit eivät ole 100%
luotettavia. Ikävä kyllä tuli todistettua tämä asia töissä kun lapsi jäi
päästään moneksi minuutiksi kiinni. Kokoa olikin yllättäen 700g enemmän kuin
oli arvioitu. Lapsi lähti teholle. Kummatkin solisluut murrettuna. Tässä
tarinassa oli kuitenkin onnellinen loppu ja vauva toipui. Kuinka paljon tässä
säästettiin? Tehohoito maksaa tuhansia euroa/päivä. Puhumattakaan että lapsia
on myös vammautunut pysyvästi tällaisten painoarvio virheiden vuoksi. Ja miltä
sitten äidistä tuntuu, koska hänelle annettiin se mahdollisuus valita. Kuinka
moni tietää niistä kaikista riskeistä mitä on. Toki jokaisessa synnytystavassa
on riskinsä ja mitä tahansa voi tapahtua. Työtoveri synnytty vuosi siten vauvan
ja vasta synnytysosastolla huomattiin että hups vauva onkin väärin päin siellä.
Lapsivesi, joka oli mennyt, oli vihreää (eli jonkinlaista häikkää oli jo
havaittavissa). Äiti kävi painoarvioissa ym. ja hänelle suositeltiin ensisynnyttäjänä
perätilassa olevan vauvan synnyttämistä alakautta vaikka vesi olikin jo
vihreää. Äiti kävi kysymässä osaston pediatrilta mielipidettä. Kollegiaalisena
lääkäri ei lähtenyt arvostelemaan gynekologin suositusta mutta äänestä ja
muutamasta sanasta sai jo käsityksen että vaihtoehto ei olisi paras lapsen
kannalta. Lapsi syntyi sektiolla ja kaikki hyvin.
HUS:n alueella pyritään myös kiirehtimään vauvojen ja äitien
kotiutumista lapsivuodeosastolta synnytyksen jälkeen. Ennen kun normaali aika
kotiutua oli alatiesynnyttäjillä se noin 3 päivää ja sektio äideillä 5 päivää,
nyt pyritään kotiuttamaan alatiesynnyttäjät noin 1-2 vrk:n kuluttua
synnytyksestä ja sektio äiditkin pääsevät kotiin heti kun kivut antavat
periksi. Jopa kolmessa päivässä. Tämä johtuu naistenklinikan väestösiirrosta.
Muille Uudenmaan sairaaloiden synnytysosastoille on tullut lisäpainetta ja
täten yritetään saada äidit ja vauvat nopeasti kotiin. Ensimmäinen huoli mikä
tuli tästä mieleen oli että miten käy imetysohjauksen? Maito alkaa kuitenkin
nousemaan vasta noin 3päivän kuluttua synnytyksestä kunnolla (yksilöllistä
tietenkin). Äiti ei kerkeä tekemään syöttöpunnituksia osastolla eikä montaa
imetyskertaa kätilöt kerkeä ohjaamaan vuorokaudessa. Sektioäideillä nousee
maito yleensä vielä hitaammin kipujen ym. takia. Mietitään perhettä jolle
syntyy ensimmäinen lapsi eikä aikaisempaa kokemusta ole vauvoista. Vuorokaudessa
tulisi ehtiä ohjata näille kaikki perus vauvanhoito, käydä kunnolla läpi
synnytyskertomus, ohjata imetys, kertoa vauvan viesteistä, kotitarkistaa vauva
ja äiti ym. Ei voi muuta sanoa kuin että kiirettä pitää kätilöillä.
Mielenkiinnolla odotan miten käy imetyksen Uudellamaalla. Neuvoloihin luodaan
tämän suhteen ainakin paineita.
Sitten neuvolat. Lainaan heinäkuisesta uutisesta muutaman
kohdan:” Äitiysneuvoloiden toimintaa ohjaavat
suositukset uusitaan tulevana syksynä. Käyntien kokonaismäärä laskee ja
keskiraskauden lääkärinneuvola jää pois. Näin on ainakin terveiden ja
hyvinvoivien odottajien kohdalla.” ” Uusissa suosituksissa
neuvolakäyntejä on ylipäätään vähemmän kuin nykyisessä mallissa. Nykyään
käyntejä on kaikkiaan 13-15, mutta uusien suositusten myötä raskaudenaikaisten
neuvolakäyntien määrä laskee 8-10:een.” ”
– Säästöjä ei varmasti synny, mutta tällä päästään siihen, että juuri ne äidit,
jotka tarvitsevat enemmän tukea ja hoitoa sitä myös saavat, kertoo
erikoistutkija Reija Klemetti THL:sta.”
Olen aina luullut että neuvoloiden tarkoitus on kartoittaa
ne perheet jotka tarvitsevat enemmän apua ja seurata äidin ja vauvan vointia
tapahtuuko niissä muutoksia. Miten käy niiden perheiden jotka tarvitsisivat
enemmän sitä tukea ja ohjausta mutta eivät tuo sitä heti esiin. Esim.
perheväkivalta, päihteet tai muut. Tuskin kovin moni pystyy ensikäynnillä
kertomaan näistä asioista. Onhan se hirvittävän vähän että 40 viikon aikana
käyt neuvolassa 8 tai maksimissaan 10 kertaa, jos kuulut normaalisynnyttäjiin.
Terveet ja hyvinvoivat äidit eivät pääse enää keskiraskaudessa
neuvolalääkärille. Eikö juuri neuvolalääkärin kuulu etsiä niitä mahdollisia
poikkeavuuksia tai muita ongelmia joita terveydenhoitaja ei välttämättä huomaa.
Mietin vain tässäkin riskitekijöitä. Kun käynnit vähenevät, tuleeko lisää
riskejä että esim. vauvan kasvunhidastuminen huomataan myöhemmin tai
raskausmyrkytys. Loppuraskaudessa kun neuvolan tärkein tehtävä on seuloa
raskausmyrkytyksiä. Tarkistetaan pissa, verenpaine, turvotukset ym. Pitkälle
edennyt raskausmyrkytys on vaarallinen tila vauvalle että äidille. Toki uskon
että käyntejä vähennetään enemmän alku kuin loppupäästä.
Ennaltaehkäisevästä sairaanhoidosta on helppo supistaa
ensimmäisenä. Siellä ei hoideta sairaita ihmisiä vaan terveitä. 90 luvun
lamassa supistettiin mm. neuvola, kouluterveydenhuoltoa ja
mielenterveyspalveluita. Kuinkas kävikään niille lapsille jotka joutuivat
kasvamaan epävarmoissa olosuhteissa kun perheessä oli päihdeongelmia,
työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. He ovat nyt niitä syrjäytyneitä nuoria.
Niitä joita ei autettu silloin. Käykö tämän laman kanssa samoin? Onko meillä jo
toinen sukupolvi 20 vuoden päästä samassa jamassa? Se jää nähtäväksi.