Säästetään! Vai säästetäänkö?

Pakko nyt ottaa hieman esille näitä säästöjä joita kovasti tehdään joka puolella. Ne tuntuvat ikävä kyllä jo tuolla sairaalamaailmassa ja avoterveydenhuollossakin. Muistan lukeneeni noin 1-2 vuotta sitten pienen uutisen, jossa kerrottiin että ns. turhia keisarinleikkauksia karsitaan niiden kalliin hinnan vuoksi. Mietin heti että mitä nämä tällaiset turhat keisarinleikkaukset  voivat olla. Kyseisessä uutisessa mainittiin mm. ensisynnyttäjät voivat alkaa entistä vapaammin synnyttämään myös perätilassa olevia vauvoja. Huh huh. No nyt kun olen päässyt seuramaan lähempänä tätäkin säästökohdetta niin asialla on puolensa ja puolensa. Normaali alatiesynnytys on normaaleissa raskauksissa aina se luonnollisempi ja turvallisempi synnytystapa. Koskaan ei voi tietenkään tietää mitä tapahtuu. Ymmärrän täysin myös naisia jotka haluavat keisarinleikkauksen esim. synnytyspelon tai muun vuoksi. En missään nimessä arvostele. Kun ensisynnyttäjä tulee meidän sairaalaan synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa, tietenkin yritetään vauvan koko arvioida ja se että mahtuuko vauva tulemaan perätilassa ulos. Sitten valinta annetaan äidille. Haluaako hän synnyttää alakautta perätilassa olevan vauvan vai mennä sektioon. Tässä kuitenkin piilee suuri vaara, koska koskaan koko arvioit eivät ole 100% luotettavia. Ikävä kyllä tuli todistettua tämä asia töissä kun lapsi jäi päästään moneksi minuutiksi kiinni. Kokoa olikin yllättäen 700g enemmän kuin oli arvioitu. Lapsi lähti teholle. Kummatkin solisluut murrettuna. Tässä tarinassa oli kuitenkin onnellinen loppu ja vauva toipui. Kuinka paljon tässä säästettiin? Tehohoito maksaa tuhansia euroa/päivä. Puhumattakaan että lapsia on myös vammautunut pysyvästi tällaisten painoarvio virheiden vuoksi. Ja miltä sitten äidistä tuntuu, koska hänelle annettiin se mahdollisuus valita. Kuinka moni tietää niistä kaikista riskeistä mitä on. Toki jokaisessa synnytystavassa on riskinsä ja mitä tahansa voi tapahtua. Työtoveri synnytty vuosi siten vauvan ja vasta synnytysosastolla huomattiin että hups vauva onkin väärin päin siellä. Lapsivesi, joka oli mennyt, oli vihreää (eli jonkinlaista häikkää oli jo havaittavissa). Äiti kävi painoarvioissa ym. ja hänelle suositeltiin ensisynnyttäjänä perätilassa olevan vauvan synnyttämistä alakautta vaikka vesi olikin jo vihreää. Äiti kävi kysymässä osaston pediatrilta mielipidettä. Kollegiaalisena lääkäri ei lähtenyt arvostelemaan gynekologin suositusta mutta äänestä ja muutamasta sanasta sai jo käsityksen että vaihtoehto ei olisi paras lapsen kannalta. Lapsi syntyi sektiolla ja kaikki hyvin. 

HUS:n alueella pyritään myös kiirehtimään vauvojen ja äitien kotiutumista lapsivuodeosastolta synnytyksen jälkeen. Ennen kun normaali aika kotiutua oli alatiesynnyttäjillä se noin 3 päivää ja sektio äideillä 5 päivää, nyt pyritään kotiuttamaan alatiesynnyttäjät noin 1-2 vrk:n kuluttua synnytyksestä ja sektio äiditkin pääsevät kotiin heti kun kivut antavat periksi. Jopa kolmessa päivässä. Tämä johtuu naistenklinikan väestösiirrosta. Muille Uudenmaan sairaaloiden synnytysosastoille on tullut lisäpainetta ja täten yritetään saada äidit ja vauvat nopeasti kotiin. Ensimmäinen huoli mikä tuli tästä mieleen oli että miten käy imetysohjauksen? Maito alkaa kuitenkin nousemaan vasta noin 3päivän kuluttua synnytyksestä kunnolla (yksilöllistä tietenkin). Äiti ei kerkeä tekemään syöttöpunnituksia osastolla eikä montaa imetyskertaa kätilöt kerkeä ohjaamaan vuorokaudessa. Sektioäideillä nousee maito yleensä vielä hitaammin kipujen ym. takia. Mietitään perhettä jolle syntyy ensimmäinen lapsi eikä aikaisempaa kokemusta ole vauvoista. Vuorokaudessa tulisi ehtiä ohjata näille kaikki perus vauvanhoito, käydä kunnolla läpi synnytyskertomus, ohjata imetys, kertoa vauvan viesteistä, kotitarkistaa vauva ja äiti ym. Ei voi muuta sanoa kuin että kiirettä pitää kätilöillä. Mielenkiinnolla odotan miten käy imetyksen Uudellamaalla. Neuvoloihin luodaan tämän suhteen ainakin paineita.

Sitten neuvolat. Lainaan heinäkuisesta uutisesta muutaman kohdan:” Äitiysneuvoloiden toimintaa ohjaavat suositukset uusitaan tulevana syksynä. Käyntien kokonaismäärä laskee ja keskiraskauden lääkärinneuvola jää pois. Näin on ainakin terveiden ja hyvinvoivien odottajien kohdalla.” ” Uusissa suosituksissa neuvolakäyntejä on ylipäätään vähemmän kuin nykyisessä mallissa. Nykyään käyntejä on kaikkiaan 13-15, mutta uusien suositusten myötä raskaudenaikaisten neuvolakäyntien määrä laskee 8-10:een.”  ” – Säästöjä ei varmasti synny, mutta tällä päästään siihen, että juuri ne äidit, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja hoitoa sitä myös saavat, kertoo erikoistutkija Reija Klemetti THL:sta.” 

Olen aina luullut että neuvoloiden tarkoitus on kartoittaa ne perheet jotka tarvitsevat enemmän apua ja seurata äidin ja vauvan vointia tapahtuuko niissä muutoksia. Miten käy niiden perheiden jotka tarvitsisivat enemmän sitä tukea ja ohjausta mutta eivät tuo sitä heti esiin. Esim. perheväkivalta, päihteet tai muut. Tuskin kovin moni pystyy ensikäynnillä kertomaan näistä asioista. Onhan se hirvittävän vähän että 40 viikon aikana käyt neuvolassa 8 tai maksimissaan 10 kertaa, jos kuulut normaalisynnyttäjiin. Terveet ja hyvinvoivat äidit eivät pääse enää keskiraskaudessa neuvolalääkärille. Eikö juuri neuvolalääkärin kuulu etsiä niitä mahdollisia poikkeavuuksia tai muita ongelmia joita terveydenhoitaja ei välttämättä huomaa. Mietin vain tässäkin riskitekijöitä. Kun käynnit vähenevät, tuleeko lisää riskejä että esim. vauvan kasvunhidastuminen huomataan myöhemmin tai raskausmyrkytys. Loppuraskaudessa kun neuvolan tärkein tehtävä on seuloa raskausmyrkytyksiä. Tarkistetaan pissa, verenpaine, turvotukset ym. Pitkälle edennyt raskausmyrkytys on vaarallinen tila vauvalle että äidille. Toki uskon että käyntejä vähennetään enemmän alku kuin loppupäästä.

Ennaltaehkäisevästä sairaanhoidosta on helppo supistaa ensimmäisenä. Siellä ei hoideta sairaita ihmisiä vaan terveitä. 90 luvun lamassa supistettiin mm. neuvola, kouluterveydenhuoltoa ja mielenterveyspalveluita. Kuinkas kävikään niille lapsille jotka joutuivat kasvamaan epävarmoissa olosuhteissa kun perheessä oli päihdeongelmia, työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. He ovat nyt niitä syrjäytyneitä nuoria. Niitä joita ei autettu silloin. Käykö tämän laman kanssa samoin? Onko meillä jo toinen sukupolvi 20 vuoden päästä samassa jamassa? Se jää nähtäväksi.

Sisar hento valkoinen

Hieman yli 2 kuukautta on vielä aikaa yrityksen alkamiseen. Tämä vauvakuume on toisinaan kovempana ja toisinaan taas lievempänä. Kun aloitin työni tuolla vastasyntyneiden ja keskosten osastolta, melkein jokainen tuttu kysyi että eikö siellä tule todella kova vauvakuume. Voin sanoa että kohta kaksi vuotta siellä työskenneenä en kokenut vauvakuumetta juuri ollenkaan ensimmäiseen vuoteen. Jos siis ei lasketa jotain pientä normaalia haaveilua. Jotenkin siellä sai purettua omaa hoivaamisviettiä ja oli ihana tulla kotiin ihan omaan rauhaan (kun oli ensin 8-13 tuntia vaihtanut vaippoja ja syöttänyt ym.).  Totta kai ne osaston vauvat on ihania ja söpöjä. Varsinkin omahoidettaviin kehittää suhteen ja tietenkin myös niihin vanhempiin. Harvoin on kuitenkaan tullut pidemmänkään hoitojakson jälkeen sellaista oloa että ikävä tulisi. On vain ihanaa että vanhemmat saavat lapsensa kotiin. 

Olen miettinyt myös miten työni on muuttanut omaa ajatusmaailmaani. Joskus tuntuu että se on jopa hieman vääristynyt. Sitä kun näkee päivittäin useita sairaita lapsia vain niin tulee olo että voiko sitä omaa tervettä saadakaan. Tekisi hyvää varmaan käydä välillä kurkistamassa tuonne normaalille lapsivuodeosastolle että kyllä niitä täysin terveitä vauvoja syntyy useita päivittäin ja ne meidän kullannuput ovat sitä vähemmistöä. Joskus kun näkee paljon hyvin vaikeita sairauksia (vauvojen saattohoitoa ym.) alkaa tietenkin hieman pelottamaan, kun tietää kuinka voi pahimmillaan käydä pieleen menneessä synnytyksessä ym. (tieto lisää tuskaa). Toisaaltaan taas näkee mitä ihmeellisimpiä selviytymistarinoita ja tietää kuinka hyvää tämä meidän Suomen terveyshuolto on. Niin pieniä kuin raskausviikolla 23 syntyneitä voidaan jo pelastaa. Se luo omalla tavalla turvaa. Se missä oma ajattelu on myös muuttunut, niin on suhtautuminen tiettyihin syndroomiin. Työssä kun näkee aika kraavejakin tapauksia niin huomaa ajattelevansa että esim. downin syndrooma on aika lievä tapaus. Totta kai se on usein vanhemmille shokki ja vanhemmat tarvitsevat paljon tukea ja ymmärrystä. Ennen sitä mietti että se olisi aivan maailman loppu jos itse saisi poikkeavan lapsen ja totta kai se varmasti olisi edelleen sitä. Jotenkin kuitenkin sitä voisi olla kiitollinen jos lapsi oppii syndroomastaan huolimatta puhumaan, liikkumaan ja syömään sekä ennen kaikkea pysyy elossa. Tämä kun ei kaikille ole itsestään selvyys. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata liikaa miettiä.

Miten työni vaikuttaa sitten, jos saan joskus oman nyytin syliini? Tuskin mitenkään. Noh… osaan kyllä vaipan vaihtaa ja syöttää, mutta muuten luulen että olen aivan yhtä pihalla kuin muutkin ensisynnyttäjät. Tietty jotain pieniä jippoja voi olla hihassa, mutta enköhän ole aivan yhtä huolissani ja tietämätön kuin muutkin vanhemmat.  Mutta tämmöisiä ajatuksia tänään…

Keitä me ollaan?

Aloitetaan ensimmäinen blogikirjoitus kertomalla hieman meistä ja mistä aijon kirjoitella tässä blogissa. Minä kanelikissa (kaksiplussassa minut tunnetaan kaneli88:na) olen 25 vuotias nuori nainen Uudeltamaalta. Olen kihloissa mieheni kanelikollin kanssa joka on 29 vuotias. Häitämme juhlitaan helmikuun alussa. Perheeseen kuuluvat myös Rölli kolli ja Luna kisu sekä koirat Väinö ja Minni. Tässä kuva meidän lauman nelijalkaisista.

 Olen valmistunut sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi. Työskentelen tällä hetkellä vastasyntyneiden ja keskosten tehovalvonta osastolla. Olen ollut kyseisellä osastolla kohta kaksi vuotta töissä ja rakastan kovasti työtäni. Harrastukseni menevät aika pitkään näiden karvaturrejen hoitamiseen ja käydään koirien kanssa tokossa (tottelevaisuuskoulutus).

Mistä aijon kertoa tässä blogissa? Häiden jälkeen olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois ja odottaa josko saataisiin meille vauva. Yrittämisen odottelua on edessä siis vielä melkein 3kk:tta. Muutama sana tulee varmaan mainittua häistä. Aijon ottaa kantaa myös sairaalamaailmaan ja varsinkin säästötoimenpiteisiin ym. Aijon esiintyä anonyymina ihan työni puolesta. Uudella maalla on samanlaisia osastoja missä työskentelen niin 4-6 (riippuu miten laskee) ja työskentelen yhdellä niistä. Jos nyt joku kaveri tai työkaveri sattuisi tänne eksymään ja tunnistamaan minut esim. karvaturreista eipä se haittaa :)

Tästä lähetään eteenpäin. Kaikki kommentit ovat tervetulleita <3