Loma jo häämöttää...

Pieniä kuulumisia yövuorosta. Pikku hiljaa loma häämöttää. Vielä pitäisi jaksaa muutama tunti valvoa vauvojen kanssa ja sitten saakin relata pari viikkoa. Lauantaina lähtö häämatkalle <3 Olemme etelä Balilla 5 päivää ja sitten menemme keski Balille käsityökylään kahdeksi yöksi. Loppu loman vietämme Lombokin saarella. Toivon että kaikki menee hyvin. Emme ole koskaan olleet kahta viikkoa lomalla saatika noin kaukana. Eläimistä erossa oleminenkin hieman jännittää. En ole matkustellut juuri ollenkaan ennen kuin tapasin mieheni. Olemme käyneet 2011 Prahassa, 2012 Gran Canarialla ja 2013 Teneriffalla. Mieheni täyttää lomamatkalla 30 vuotta ja olen ostanut meille juhannusviikoksi lentoliput Budabestiin. Pitää nauttia nyt matkustelusta kahdestaan vielä kun voi.

Matka hieman jännittää. Kaksi välilaskua ja yhteensä matka kestää 19h. Aion varautua karkilla ja viinillä matkaan :) Emme ole ihan hirveän paljon suunnitelleet mitä teemme vaan aiomme katsoa paikan päällä asiaa enemmän. Tarkoitus rentoutua ja nauttia toistemme seurasta.

Muutaman tunnin aion nukkua yövuoron jälkeen ja sitten onkin iso lista tehtävää vielä. Koirien tavaroiden pakkaus ja hoitoon vieminen, äidilleni kissanhoito-ohjeiden kirjaaminen, omien tavaroiden pakkaaminen, siivoaminen ym ym. Ei ole edes vielä matkakuumetta. Häiden järjestely ja jälkien ym. siivoaminen on vienyt ajatukset aikalailla pois matkasta.

Ja mitä meidän vauva rintamalle kuuluu. Alkutekijöissä ollaan. En nyt oikein voi olla kiertopäivästä varma. Tiputteluvuoto alkoi jo ennen kuin otin renkaan pois 7.2. Otin renkaan pois 9.2 ja illalla alkoi tulla kirkasta verta. Ajattelin alkaa laskemaan tuosta. Kuitenkin huomasin että kunnon vuoto alkoi vasta noin 12.2 päivä. Ja kokonaisuudessaan vuoto kesti yli viikon. Oli jännä tunne harrastaa seksiä ensimmäisen kerran niin että renkaan pois ottamisesta oli kestänyt yli viikko ja tiesi että nyt voi olla teoriassa mahdollista tulla raskaaksi. Meidänhän piti ottaa tämä asia niin että tulee jos on tullakseen. Mieleni kuitenkin muuttuu joka toinen päivä. Yksi päivä innostuin katsomaan että jos kiertoni olisi 28 päivää ja menkat alkaneet 9.2 niin ovulaatio sattuisi meidän lentopäivälle :D No joo ehkä emme kuitenkaan halua pupuilla lentokoneessa. Joudutaan vielä jonnekin Singaporelaiseen putkaan. Mietin eilen että olisiko pitänyt alkaa jo tallettelemaan mutta yövuoron välissä ei ole hirveästi haluja. Haluaa vain nukkua ja syödä ja mennä töihin. Muistuttelen itselleni ettei haittaa jos tärppiä ei tule vielä tänä keväänä. Jos sukuuni tulen, niin tärppi tulee sitten syksyllä että vauva syntyy kesä-elokuun aikana.

Hehee äsken ultrattiin töissä mahani :D Siis työkaverini joka on raskaana viikolla 18 ultrasi masuasukkiaan ja me muutkin sitten innostuttiin katselemaan alamahaa. Työkaverini eivät siis tiedä, että meillä on vauvaprojekti juuri alkanut ja tiedän ettei siellä mitään näy. Itselläni oli suurin virtsarakko :D Olikin jo pissahätä. En löytänyt munasarjoja enkä kohtua. No enpä minä olekaan mikään ultraamiseen erikoistunut hoitaja. Eiköhän ne siellä jossain ole. Se hyvä puoli tässä työssä on että pääsee kurkistamaan vauvaa töissä. Tosin salaa sitä on vaikea tehdä, joten tuskin alkuraskaudessa tulee hirveästi ultrailtua.

Mutta tämmöistä tänne. Häämatkan jälkeen sitten jännäillään ensimmäisen kerran tulee kuukautiset vai ei (voipi olla mahdollista että alkavat jo matkalla). Ostin pari raskaustestiä varmuuden vuoksi jo kotiin.

Äitiyteen liittyvät ajatukset ja uskomukset

Nostetaan taas kissaa pöydälle. Eli ajattelin ottaa esille yleisempiä äiteihin liittyviä ajatuksia ja omia mielipiteitä. Omiin ajatuksiini vaikuttaa vielä paljon se, etten ole vielä äiti. Ajattelin että näihin ajatuksiin voisinkin sitten palata jos meille joskus vauva suodaan.

1.      Imetys

Olen imetysmyönteinen ihminen, mutta en fanaatikko. Omassa unelmassani vauva tykkää olla rinnalla, minulta tulee hyvin maitoa, mutta vauva huolii tarvittaessa pullon. Harmi kun tällaista vauvaa ei voi tilata valmiiksi. Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Vauva voi hyvinkin olla täysin rintariippuvainen eikä huoli pulloa. Siinä ei sitten varmaan auta muu kuin olla hyvin kiinni lapsessa ensimmäinen vuosi. En aio kieltää etteikö tämä ajatus ahdista minua suuresti! Mielenterveyteni kannalta toivon, että vauva huolii myös pullon. Toiveenani on, että minulla riittäisi maitoa edes 3 ensimmäistä kuukautta. En näe että olisi katastrofi, jos vauva söisi vain pullosta ja minä pumppaisin. Varmasti siinä menettää jonkun läheisyyden tunteen, mutta uskon että vauvasta kasvaa ihan pullollakin terve lapsi. Lähinnä haluan, että lapsi saa ne kaikki hyödyt rintamaidosta. Allergioiden ehkäisyssä rintamaidon tiedetään olevan tärkeä. Ja koska meillä näitä karvaisia kavereita on talo täynnä, toivon tämänkin vuoksi rintamaitoa tulevan. Jos maitoa ei tule, ei sekään ole mikään katastrofi. Korviketta on onneksi olemassa. Pääasia että vauva saa jollain tavalla ruokaa.

2.       Omaa aikaa ei enää ole

Äitiyden myötä prioriteetit muuttuvat täysin. Ensisijaisena tulee lapsia ja sitten vasta kaikki muut. Tämä onkin se pelottavin asia lapsen saamisessa. Miten onnistuu pitämään kiinni omasta naisellisuudesta ja omasta minuudesta eikä vain katoa täysin äitiyteen. Haluan olla myös nainen, vaimo, kumppani ja rakastaja. Haluan olla ystävilleni kuuntelija ja koirilleni sekä kissoilleni edelleen hyvä emäntä. Toivon että äitiys tuo minuuteeni uuden puolen, mutta ei nielaise minua kokonaan. Minulla ei ole vielä mitään hajuakaan mitä on olla äiti. Luulen että se kuinka sidottu on lapseen, tulee yllättämään minut. Niin kuin se tuntuu tekevän jokaiselle. Liian usein olen neuvolassa kuullut, että omaa aikaa on liian vähän eikä parisuhteelle ole aikaa. Tähän on varmaan varauduttava. Olen kuitenkin jo miehelle puhunut, että vaikka meillä on rajalliset vauvahoitopaikat, otamme vaikka mll lastenhoitajan edes kerran kuussa jolloin saamme mennä treffeille. Olla mies ja nainen. Sitä onko tämä mahdollista näyttää tulevaisuus. Haluan säilyttää osan harrastuksistani. Haluan että voin mennä edes kerran viikossa koiran kanssa toko-treeneihin. Tämän onnistuminenhan riippuu paljolti vauvasta. Onko vauva kuinka kiinni esim. imetyksessä vai pärjäävätkö mies, vauva ja pullo pari tuntia keskenään.

3.       Äidin paikka on kotona

Saanen olla täysin erimieltä. Tulen perheestä jossa isä on kasvattanut minut yksin ja minusta on tullut täysin normaali ihminen. En näe syytä miksi juuri äiti on se, jonka pitäisi jäädä automaattisesti kotiin. Toki imetys on yksi olennainen syy, mutta muuten miksei isä voi yhtä hyvin jäädä kotiin? Miksi äitejä, jotka eivät jää kotiin katsotaan huonosti? Kyllä isät osaavat aivan yhtä hyvin hoitaa vauvojansa. Jos äiti ei jää kotiin tai on vain hyvin lyhyen ajan kotona, nousee usein kysymys miksi. Miksi äiti ei halua olla kotona? Miksi tuo nainen teki lapsen, jos ei ole valmis olemaan kotona vauvan kanssa? Itse esittäisin vastaavasti kysymyksiä: Miksi isille ei anneta mahdollisuutta olla kotona vauvan kanssa? Miksi isä ei saa luoda tiivistä suhdetta lapseen? Tasa-arvo tällä osalla ei ole vielä täysin löytänyt paikkaansa. On totta että monet isät eivät halua jäädä kotiin ja suurimmalle osalle äideistä ajatus joutua vauvasta eroon on tuskallinen. En kuitenkaan haluaisi että perheitä joissa isät jäävät kotiin tuomittaisiin. He tekevät asiansa omalla tavalla. Itselläni on ollut aivan ainutlaatuinen suhde omaan isääni. Paljon läheisempi kuin monella muulla. Totta kai suhde isään voi olla todella läheinen vaikka äiti on se joka on kotona. Toki itse jään luultavasti kotiin kun vauva syntyy. Mies on ilmoittanut että voisi olla halukas jäädä vanhempainvapaalle. Meillä voi siis olla mahdollista että 9kk:den jälkeen mies jää kotiin ja minä menen töihin. Katsotaan kuinka käy.

4.       Rauhallinen äiti, joka ei koskaan huuda

Ihana ajatus! Näitä äitejä on varmasti, mutta luulen etten itse tulee täyttämään tätä. Olen luonteeltani äkkipikainen ja temperamenttinen. Hermo palaa jo koirien kanssa. Tuleeko hermojen menettämisestä tuntea hirveää morkkista? Syyllisyyshän tuntuu kulkevan jokaisen äidin mukana. Todennäköisesti itsekin tunnen huonoa omaatuntoa hermojen menettämisestä. Onko kuitenkaan sen parempi yrittää täysillä olla joku muu kuin mitä on? Eikö kotona saa näyttää hermojen menettämistä? Suuttuminen ja ärsyyntyminen ovat  tunteita. Kunhan ne osaa näyttää oikealla tavalla eikä järjettömällä meuhkaamisella. Jokainen äiti hermostuu aivan varmasti tavalla tai toisella. Minua ei kuvaa sana rauhallinen juuri ollenkaan. Nähtäväksi jää kuitenkin kuinka epärauhallinen äiti minusta ehkä tulee joskus.

5.       Uusi trendi perheissä: luomuilu

Tämä nouseva trendi on ollut huomattavissa meidänkin osastolla. Asiassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin että tässäkin olisi hyvä noudattaa maalaisjärkeä.

Luomusynnytyksessä jätetään siis kipulääkkeet mahdollisimman vähälle. On ihan totta että vauvat jotka syntyvät esim. ilman epiduraalia maailmaan ovat virkeämpiä ja ensi-imetys onnistuu paremmin. Joskushan epiduraali saattaa laskea vauvan sykettä ja jotkut äidit kokevat epämiellyttäväksi, kun tunto häviää jaloista ja ei tunnista enää supistuksia. Toiset äidit taas ovat tästä oikein mielissään. Itse toivoisin, että ensisynnyttäjät menisivät synnyttämään ilman suurempia suunnitelmia tai odotuksia. Pettymys voi olla todella suuri, jos ensisijainen ajatus on selvitä synnytyksestä ilman mitään lääkitystä eikä sitten pystykään synnyttämään ilman kipulievitystä. Jokainen synnyttää omalla tavallaan. Yllätys voi olla iloinen, jos ilman suurempia suunnitelmia selviääkin synnytyksestä ilman lääkitystä.

Meidän osastolla luomuilu näkyy lähinnä imetyksessä ja tuttivastaisuudessa. Toisin kuin synnyttäneiden vuodeosastolla, meillä suositaan tutteja. Tämän perusteena on se, ettei vanhemmat ovi olla osastolla koko aikaa ja lapsi tarvitsee lohdutusta. Tutti tuo sen silloin, kun vieressä ei voida olla koko aikaa. Tutti toimii myös kivunlievittäjänä. Pitkään osastolla olevilla vauvoilla voi olla suuria imemishaluja, mutta maitoa ei esim. nesterajoituksen takia voi antaa mielimäärin. Tällöin tutti voi auttaa imemishaluihin. On vanhempia, jotka kieltävät tutin ja tuttipullon käytön. Tämä tekee meidän työstä hieman epämiellyttävää. Olemme täysin imetysmyönteinen osasto. Kuitenkin kun kyseessä on keskonen eikä äiti voi olla imettämässä 24/7, syömisharjoitukset pullosta ovat tärkeitä. Pieni keskonen ei välttämättä saa rinnasta alussa kuin muutamia grammoja. Loput maidot vauva saa nenämahaletkuun. Kun keskoset kasvavat, samalla  syömishalut heräävät. On todella hirveää kuunnella pienen nälkää ja huutoa yöllä ja kun äiti ei ole paikalla ja meitä on kielletty pulloruokkimasta. Onneksi melkein kaikki vanhemmat ymmärtävät kun asiat on selitetty että vauvan edunmukaista on saada edes yöllä pullosta maito. Keskosuus ei ole este täysi-imetykselle mutta se vaatii aikaa. Pulloruokinta ei ole este täysi-imetykselle.

Kolmas asia, jonka haluan tuoda esiin luomuilusta ovat rokotteet. Tämä jakaa mielipiteitä hyvin vahvasti. Itse olen rokotusmyönteinen tiettyyn pisteeseen asti. Perusrokotteet kuten mpr, hinkuyskä, sikotauti ym. kuuluvat jokaiselle lapselle. Nämä taudit ovat todella vaarallisia ja jälkitaudit ja jälkiseuraamukset voivat olla lopunikäisiä. Sikotauti ei ole kaikista vaarallisin, mutta voi aiheuttaa poikalapsille lapsettomuutta. Ikävä lahja vanhemmilta lapselle. Monet vanhemmat perustelevat rokottamattomuutta sillä ettei esim. tuhkarokkoa ole enää juurikaan Suomessa. No miksei sitä juurikaan ole? No sen takia että se on saatu kuriin ROKOTUSTEN ansiosta. Eikä pidä unohtaa että viimeaikaisissa uutisissa on tullut tuhkarokkouutisia. Maahanmuutto lisääntyy kokoajan sekä ulkomaamatkustelu. Miten nämä lapset joita ei rokoteta matkustavat? Suomi voi olla suhteellisen turvallinen maa, mutta sama tilanne ei ole muualla maailmassa. Tässä vain muutamia ajatuksia. Jokainen tekee omat valintansa. Itse aion rokotuttaa lapseni.

Tässä tällaisia ajatuksia liittyen vanhemmuuteen. Palataan näihin jos meistä tulee joskus vanhempia.

Minulleko vauva joskus?

Noniin. Nyt voisin yövuoron kunniaksi hieman perehtyä tähän yrittämisen aloittamiseen ja mitä ajatuksia se on herättänyt.

2 viikkoa sitten kun tajusin kuinka lähellä se yrittäminen oikeasti on aiheutti pienoisen ahdistuksen. Olenko valmis? Kuinka paljon elämä tulee muuttumaan? Kuinka paljon meidän parisuhde muuttuu? Tuleeko minusta hyvä äiti? Pystymme oikeasti saamaan edes lapsia? Haluanko tosiaan lapsia vielä? Miten kroppani kestää raskauden? Kuinka selviän synnytyksestä?

Nämä ja monta muuta asiaa alkoivat pyörimään päässä. Kerroin ne miehelle ja mies rauhoitteli että mennään minun tahtiini. Kummasti pahin pakokauhu loppui, kun sai häästressin pois ja herättiin aamulla avioparina. Eihän tässä nyt ole mitään suurempia esteitä. Antaa tulla jos on tullakseen. Ei ole mikään hätä, jos ei heti tule. Saadaan nauttia enemmän kahdestaan olosta. Mennään nyt asian kanssa ihan rauhakseltaan. Nautitaan ensi viikolla alkavasta häämatkasta Balilla.

En aio alkaa kyttäämään ovulaatioita. En ainakaan vielä. Minulla oli epäsäännöllinen kuukautiskierto ennen pillereitä joten saa nähdä miten nyt käy. Jos kesän aikana ei normalisoidu, niin katsotaan sitten mitä tehdään. Kyllähän se vauvakuume nostelee päätänsä ihan uudella tavalla. Yritän kuitenkin ottaa asian kanssa ihan rauhallisesti. Onhan tämä aika jännää.

Yksi asia, joka on vaivannut pitkään mieltä liittyen tähän aiheeseen, on se ettei meillä ole täällä paljon lapsenvahteja. Asumme melko syrjässä. Mieheni vanhemmat asuvat kyllä lähellä, mutta koska he tykkäävät tissutella reippaasti, en koe sitä ympäristöä kovin turvalliseksi lapselle. Oma veljeni asuu myös pk-seudulla, mutta hän ei paljon lapsista välitä. Kuten ei mieheni siskokaan. Oma äitini varmasti tulee vahtimaan lapsia, mutta kovin pitkäksi en äitini sairauksien takia voi lapsia hänelle jättää. Kavereita meillä ei ole kovinkaan paljon täällä päin. Pelkään että oma pää ei kestä jos joudun jumittumaan vallan sisälle emmekä saa enää miehen kanssa yhteistä aikaa. Liian usein näkee äitejä jotka myöskin uppoutuvat äitiyteen niin että muu maailma unohtuu. Myös se oma mies. En omista vielä lapsia joten en tiedä tästä asiasta kovinkaan paljon. Haluan kuitenkin toivoa että vaikka minusta tulee äiti niin pystymme olemaan vielä mieheni kanssa toisillemme kumppaneita. Sanan jokaisessa merkityksessä. Suhde totta kai muuttuu. Siihenkin tulee vain sopeutua.

Kilpirauhaseni TSH arvo on edelleen liian matalalla. Sekin todennäköisesti haittaa raskautumista, joten ei pidä siis pettyä ensi kuussa liikaa. Lääkäriin pitäisi soittaa ja taas säätää lääkitystä. Voi kunpa tämä joskus tasoittuisi. Pitää vain odottaa. Nyt on kuitenkin ollut hieman tasaisempi. Ehkä tämä tästä.

Paras ystäväni on yrittänyt miehensä kanssa saada vauvaa jo puolitoistavuotta. Ovat menneet jo lapsettomuustutkimuksiin. Alustavat vastaukset olivat normaalit. Nyt tekevät vielä munajohtimien avaustutkimuksen. Lapsettomuus on kyllä hirveä asia! Näkee kuinka paljon se syö ystävääni ja heidän parisuhdettaan. Ihmisten kommentit voivat olla myös aivan hirveitä. Olenkin miettinyt että ystäväni on kertonut ettei osaa enää iloita muiden vauvauutisista vaan tuntee pientä katkeruutta vain. Mitä jos minä tulen raskaaksi ennen häntä? Se tuntuu jotenkin väärältä. Ystäväni tietää, että suunnitelmamme oli jättää ehkäisy häiden jälkeen pois. Murehdin taas aivan liikaa etukäteen, mutta tällaisia ajatuksia päässä pyörii. Toivon niin kovasti heille sitä vauvaa!

Nytkö se alkoi?

Noniin. Pikaista päivitystä yövuorosta. En ole juurikaan kerennyt blogiin kirjoittelemaan koska häät olivat viime lauantaina ja ne työllistivät aika paljon.

Mutta pakko sanoa, että oli kyllä elämäni onnellisin ja ihanin päivä! Ihan fiiliksissä edelleen. Katsotaan saisinko julkaistua jotain kuvia, jossa ei kasvoja näy. En ole vielä kuvia saanut joten katsellaan.

Katsotaan myös saanko aikaiseksi vielä kertoa hieman enemmän meidän häistä tänne. Tämä ei kuitenkaan ole hääblogi vaan yrittämisen odottamisen blogi ja jos nyt ihan korjataan niin muuttui juuri vkl:na yrittämis-blogiksi! Elikkä tässä ollaan nyt otettu sunnuntaina ehkäisyrengas pois ja menkatkin alkoivat samana päivänä. Joten nyt ollaan kiertopäivässä 4. Ajatukset ja tunteet ovat jotenkin vielä sekaisin ja ristiriitaisia.

Tarkoitus on päivittää lähipäivinä vähän tarkempaa tietoa.