En tiedä
kiinnostaako tämä aihe ketään, mutta kirjoitan tämän sen vuoksi koska
sairauteni vaikuttavat yritykseen ja ennen kaikkea raskauteen. En voi sanoa
olevani mitenkään perusterve 25 vuotias. Listaanpa tähän sairauteni.
-
Kilpirauhasen vajaatoiminta todettu vuonna 2008.
- Refluksi
todettu vuonna 2011
- Sappikivet
todettu vuonna 2011
- Migreeni
-
Verisuonikasvain nenänielualueella todettu vuonna 2011
- Kudoksessa
keloidi taipumus
- Paniikkihäiriö
ja voimakkaat stressireaktiot
- Niskassa
kulumia ja luuydin kanavan ahtaumia.
- Palleatyrä
todettu vuonna 2011
Kilpirauhasen
vajaatoiminta (lääkityksenä on 0,15mg thyroxia) on siis tosiaan 6 vuotta sitten
todettu. Itse heräsin siihen että painoa oli tullut lisää 20kg vuodessa. Minun
vajaatoiminnan tekee hankalaksi että siihen liittyy autoimmuuni ongelmaa.
Kehoni tuottaa vasta-aineita jotka pikku hiljaa tuhoavat kilpirauhasta. 4
vuotta toteamisesta olin vajaatoiminnalla. Väsytti, lihoin, hiukset ohenivat
ym. Vasta 2012 saatiin arvot pysymään tasaisena. Nyt on sitten ollut uusi
ongelma. Arvoni ovat liian alhaiset, joten lääkitystä on vähennetty. Seuraava
kontrolli tammikuussa. Itse koin kovin vaikeaksi liikakilot. 2010 hetken arvot
olivat kohdillaan ja sain laihdutettua kilot pois. 2012 kuitenkin menin jälleen
vajaatoiminnan puolelle ja lihoin 15 kiloa. Nyt vuoden sisällä olen jälleen
saanut kilot pois. Käyn säännöllisesti 3-6kk välein kontrolleissa. Tämä tauti
ei ole vaarallinen mutta tuon lihomisen takia stressaava tauti. Ei sitä ihminen
jaksa jatkuvasti laihduttaa. 2012 kahdessa kuukaudessa tuli 10kiloa. Voitte
uskoa että hieman hajotti.
Sain viime
vuonna sairaalakertomuksen teiniajoilta asti työterveyden kautta ja huomasin
että jo vuonna 2005 kilpirauhasarvoni olivat vajaatoiminnan puolella. Tuolloin
ei kukaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Kovin harmillista. Mitä tämä
tauti vaikuttaa raskautumiseen tai raskaana ollessa. Hoitotasapainon ollessa
kunnossa ei pitäisi raskautumisessa olla ongelmia. Lähinnä silloin kun arvot
eivät ole kohdilla niin mm. keskenmenot ovat yleisempiä. Lisäksi
kuukautishäiriötä voi olla. Mietinkin tässä yksi päivä että ennen pillereiden
aloittamista kuukautiseni olivat todella epäsäännölliset: 20-40 päivää. Jos
olen kerran jo tuolloin sairastanut vajaatoimintaa, niin voihan olla se on sekoittanut
rytmiäni. Mielenkiinnolla odotan minkälainen rytmini on 2 kuukauden päästä, kun
ehkäisystä luovutaan. Raskaana ollessa thyroksinin tarve lisääntyy joten
lääkettä lisätään raskauden ajaksi. Toivotaan että arvot nyt pysyisivät
tasaisina.
Sappikivet,
refluksi ja palleatyrä todettiin 2011. Kärsin tuolloin kovista vatsakivuista.
Refluksi on siis vatsasulkijan löystyminen jolloin vatsahapot pääsevät
nousemaan ruokatorveen ja aiheuttaa kovaa närästystä. Pääasiassa näistä minua
eniten vaivaa refluksi joka ärtyy stressistä hyvinkin pahaksi. Jatkuvaa
lääkitystä minulla ei ole näihin vaan huonontumiskausina syön nexiumia.
Sappikivet aiheuttavat todella todella pahoja vatsakipuja mutta ruokavaliolla
ne pysyvät poissa. En ole antanut leikata sappirakkoani pois koska sappirakon
poisto voi pahentaa refluksia. Refluksiin paras lääke on oikea ruokavalio ja
stressitön elämä. Kuten ehkä huomasitte edellisestä postauksestani ettei
elämäni ole aina kovin stressitöntä. Viimeisin paha kausi refluksin suhteen oli
viime kesä. Refluksi meni niin pahaksi että jouduin olemaan töistä poissa 3
viikkoa. Pelkän vedenkin juominen aiheutti kipuja ja etova olo oli 24/7. Olin
tosi huonossa kunnossa. Stressi aiheutti happojen pahentumisen joka poltti
vatsakalvoni karrelle. Kuukauden jälkeen kun olin syönyt reilua annosta
Nexiumia alkoivat oireet helpottaa. Nyt on taas melko normaali olotila
refluksin suhteen. En olisi koskaan voinut kuvitella kuinka ilkeä tauti tämä
on. Kiellettyjä ruoka-aineita ovat mm.
-omena,
kurkku, paprika
-
sitrushedelmät
- kaikki
kovin rasvaiset ruoat (olen syönyt edellisen pizzani v.2010)
- pavut,
sipulit
-Kahvi
Tosin
pahemisvaiheessa olen elänyt pelkillä riisikakuilla ja mustikkakeitolla. Kesän
jälkeen olin varma etten aijo ikinä tulla raskaaksi koska en voinut edes
kuvitella olotilaa jos närästys olisi pahentunut. Nyt kun aikaa on mennyt olo
on optimistisempi. Kyllä sen kestää. Täytyy vain noudattaa ruokavaliota ja elää
stressittömästi :) Nexiumia voi syödä pienenä määränä raskauden aikana.
Palleatyrä voi pahentua synnytyksessä. En kuitenkaan halua asiaa enempää
murehtia.
Kudoksessa
on siis keloidi taipumus. ”Keloidi eli arven liikakasvu. Tavallisen arven
sijaan keloidi jatkaa kasvamistaan. Taipumus arpien liikakasvuun on perinnöllistä, ja sitä
ilmenee noin 5 %:lla valkoihoisista ja 15 %:lla mustaihoisista” Asia tuli ilmi kun
korvareikä lävistysten jälkeen vuonna 2007 alkoi korvanlehteeni muodostua
patti, joka jatkoi vain kasvamista. Tähän mennessä patti on leikattu ja
laseroitu. Kuitenkin se on kasvanut takaisin. Seuraava aika ensi vuona. Muualle
on myös muodostunut keloideja mutta ne ovat onneksi lakanneet kasvamasta ja
arvet ovat melko huomaamattomia. Raskautumiseen asialla tuskin on kovin paljon
merkitystä, mutta olen miettinyt että mitä jos tehdään keisarinleikkaus tai
repeän. Ei kuulosta kovin kivalta jos keloidia alkaa kasvamaan holtittomasti
kohtuun tai alapäähän. Otan asiasta selvää ensi kerralla kun käyn
korvaklinikalla.
Vuosi
2010-2011 oli melko rankka. Tässä lyhyesti kiteytettynä vuosi. Tammikuussa meni
välit parhaaseen ystävääni. Helmikuussa äitini yritti itsemurhaa. Toukokuussa
erosin silloisesta avomiehestäni. Kesäkuun asuin äitini luona. Heinäkuussa
tapasin nykyisen mieheni. Elokuussa äitini yritti itsemurhaa. Lokakuussa
isälläni todettiin parantumaton syöpä. 6 viikkoa tästä hän kuoli. Koska olin
isäni ainoa lapsi, hoidin melkein kaikki itse. Koirien lopettamiset, asunnon
siivoamiset, hautajaiset ym. Puhumattakaan siitä todella todella raskaasta 6
viikosta kun kävin joka vkl katsomassa isääni 200km päässä ja viikot olin työharjoittelussa.
Aloin syksyllä saamaan kovia vatsakipuja ja raajani alkoivat puutua.
Tammikuussa todettiin refluksi ja sappikivet. Helmikuussa magneettikuvista
löydettiin kananmunan kokoinen kasvain nenänielualueelta. meni melkein 5
viikkoa ennen kuin saatiin tieto että kasvain oli vaaraton (ensimmäinen
koepalan otto meni pieleen). Kasvainta ei kuitenkaan voida poistaa, koska se on
verisuoni kasvain. Toukokuussa minulla diagnosoitiin post-traumaattinen stressireaktio
joka ei varmaan ollut kenellekään kovin kova yllätys tuollaisen vuoden jälkeen.
Mutta tässä sitä edelleen seistään :)
Sain
post-traumaattiseen stressirektioon lääkityksen ja olo alkoikin helpottaa niin
että lääkitys jätettiin pois vuoden päästä eli 2012. 2012 ja 2013 äitini yritti
jälleen itsemurhaa ja koska en ollut vielä henkisesti saanut itseäni koottua
edellisistä kriiseistä alkoi ahdistus vaikuttaa liikaa elämääni. Varsinkin
vatsani, kun reagoi niin voimakkaasti stressiin, sain ahdistukseen lääkityksen.
Onneksi minimimäärä on riittänyt. Olen syönyt kohta lääkettä puoli vuotta ja ns
turha stressaaminen on jäänyt vähemmälle ja mahanikin on voinut paremmin.
Helmikuussa olisi tarkoitus varata aikaa lääkärille että voitaisiin purkaa
lääkitys, koska en halua syödä ylimääräisiä mömmöjä raskauden aikana. Hieman
jännittää tuleeko stressi taas ylivoimaiseksi. Paniikkihäiriöstä kärsin viimeksi
3 vuotta sitten eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt J Paniikkihäiriö on ollut onneksi hyvin lievää enkä ole
siihen koskaan tarvinnut lääkitystä.
Uusin
ongelma on tullut puoli vuotta sitten eli sykkeeni nousee nopeasti (esim
pelkkien rappusten nousemisesta) 180. Olo on siis ollut välillä melko tukala.
EKG oli normaali ja lääkäri epäilee että kun kilpirauhasarvoni ovat matalat
että tykytykset johtuvat siitä. Elikkä odotellaan että arvot nousisivat. Nyt
viime päivät ovat olleet erityisen tuskallisia. Koko ajan syke on korkealla.
Hieman jo ahdistaa tämä ja mietin että josko kävisin pyhien jälkeen
yksityisellä. Haluaisin varmistuksen ettei tämä ole vaarallista. Erityisen
ärsyttävää tämä on kun ei ole voinut harrastaa liikuntaa puoleen vuoteen. Olen
ennen näitä tykytyksiä käynyt salilla pari kertaa viikossa, zumbassa,
crossingissa ja pilateksissa/joogassa. Nyt koirien lenkittäminen on ollut ainoa
vaihtoehto. Mutta katsellaan. Tämmöistä tänne siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti