Alkoholismi on koko perheen sairaus.

Ensimmäiseksi anteeksi että en ole päässyt päivittämään blogia moneen päivään. Työkiireet, joulustressi sekä häävalmistelut vieneet jonkin verran aikaa.

Olen miettinyt jonkin verran viime aikoina tämän kirjoituksen kirjoittamista. Kannattaako ja uskallanko. Kuitenkin minun elämäni ja tekemäni valinnat vaikuttavat suuresti tulevaisuuden suunnitelmiin sekä omaan henkiseen että fyysiseen olooni. Annan nyt teille palan itsestäni ja omasta tarinastani.

Olen äitini kolmas lapsi ja isäni ensimmäinen. Minulla on äidin puolelta isoveli ja isosisko. Kaikilla meillä on eri isät. Sukupuutani olen joskus yrittänyt piirtää. Se on ollut melko haastavaa. Olen kuitenkin ylpeä mistä tulen ja mitä olen kokenut.

Äitini on alkoholisti. En tiedä tarkkaa kuinka kauan hän on tätä ollut. Alkoholismiin sairastuminen on alkanut varmaan jo hyvin nuorena. Äitini on saanut veljeni 19 -vuotiaana väkivaltaiselle miehelle. Luulen että tuolloin kaikki on alkanut pahentumaan. Alkoholismia on tiettävästi useassa sukupolvessa äitini puolella. Äidillä on myös mielenterveysongelmia. Ollut varmasti jo pitkään, mutta diagnoosit hän sai vasta vuosi sitten. Lievä ADHD, paniikkihäiriö, vaikea masennus ja epävakaapersoonallisuushäiriö. Alkoholismi ja nämä kaikki sairaudet ovat saaneet aikaan sen että äitini on yrittänyt 7 kertaa itsemurhaa. Mielenterveysongelmat ovat kulkeneet suvussa tiettävästi myös jo pitkään. Äiti isoisä on tehnyt itsemurhan ja äitini täti sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Miten kaikki on sitten vaikuttanut minuun? Monella, monella tavalla ja se että olen tässä pisteessä omassa elämässäni on monen asian summa. Tarinani alkaa 80-luvun lopulla. Olen syntynyt perheeseen jossa on yksityisyrittäjä isä joka omaksi ihmeekseen saa ensimmäisen lapsen ollessa 50 vuotias. Minusta tuli isäni silmäterä. Äiti on onneksi pystynyt lopettamaan juomisen jokaisen raskauden ajaksi. Luojan kiitos. 8 ensimmäistä elinvuottani ovat jonkin verran hämärän peitossa. Muistan tiettyjä asioita, mutta pääosin asiat ovat hautautuneet syvälle. Isäni ei ole onneksi alkoholisti vaan ollut aina minun tuki ja turva. Vanhempani erosivat ja sain onneksi jäädä isälleni asumaan. Äitini alkoholiongelmat tiettävästi pahenivat liikaa. Jäimme isän kanssa kahdestaan, mutta tuolloin normaali elämä alkoi. Ei ollut juopunutta äitiä jota tarvitse hoitaa kun toinen oksentaa kaaressa. En kuitenkaan halua mennä liian yksityiskohtiin.

Eron jälkeen isäni pyrki pitämään minua turvassa. Äidilläni oli kuitenkin tapaamisoikeudet joita tuli noudattaa. Kaikesta huolimatta lapsi rakastaa äitiään. Oli se äiti millainen tahansa. Isäni ei kuitenkaan pystynyt enää kontrolloimaan äitini ja minun suhdetta kun täytin 18, jolloin muutin omilleni. Äitini on aina ollut läheisriippuvainen ihminen, joka on tarvinnut jonkun turvakseen. Tuolloin hän takertui  minuun. Ollessani 19 -vuotias sain soiton äidiltäni, jossa äitini kertoi ottaneensa lääkkeitä ja haluavansa kuolla. Sain soitettua äidille apua. Äiti pelastui. Tämän jälkeen soittoja on tullut muutama lisää vuosien varrella. Viimeisin äitini itsemurhayritys tapahtui viime juhannuksena.

Otsikon sanoman olen oppinut vertaistukiryhmässä, joka on tarkoitettu alkoholistien läheisille; al-anon. Voin sanoa että se on ollut pelastukseni. Olen voinut hyvin pahoin itse henkisesti ja tajuamatta syytä asialle. Ryhmässä opin että alkoholismi on sairastuttanut minut sekä koko perheeni. Minun on kuitenkin mahdollista toipua ja olen alkanutkin voimaan jo huomattavasti paremmin. En anna enää äitini pompotella minua enkä anna hänen ripustautua minuun. Olen ollut monta vuotta äitini terapeutti, pankki, asioiden hoitaja ja kaiken pelastaja. En ole ollut tytär vaan olen ollut äiti omalle äidilleni. Olen antanut äitini hallita elämääni liikaa.

Suomessa on paljon alkoholisteja. Liian paljon. Hyvin moni tuntee omasta suvustaan tai kaveripiiristä ihmisiä jotka juovat liikaa. Osalla nämä alkoholin suurkuluttajat kuuluvat siihen lähiperheeseen. Heitä alkoholismi koskettaa eniten. Se tuottaa tuskaa ja ymmärtämättömyyttä alkoholistia kohtaa. Siitä onko alkoholismi sairas vai ei, herättää monia tunteita. Itse uskon että alkoholi tekee riippuvaiseksi fyysisesti ja henkisesti. Tiedän äitini rakastavan meitä lapsia ja toivovan että olisi voinut tarjota meille erilaisen elämän. Hän ei ole siihen pystynyt. En ole hänelle katkera. Olemme hyvissä väleissä. Silloin kun hän on selvin päin. Silloin kuin hän on päihtynyt minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä. Uskon että alkoholismi on sairaus. Juomisen voi kuitenkin lopettaa ja siihen on olemassa apua. Kaikki eivät vain halua sitä apua. Äitini on käynyt useat vieroitukset läpi, mutta tuloksetta. Luulen että hänen mielenterveysongelmansa ovat omalta osaltaan estäneet raitistumisen.

Äiti on useasti hakenut mielenterveysongelmiinsa apua. Tuloksetta ikävä kyllä. Olen itse hakenut hänelle aktiivisesti apua 19 vuotiaasta asti ja voin sanoa että se ei ole ollut helppoa. Järkyttävää mutta usein kun äitini on yrittänyt itsemurhaa on hänet päästetty päivystyksestä seuraavana päivänä vain kotiin. Ilman mitään jatkohoitoja. Samalle meidät lähimmäiset on jätetty huomioimatta ja meidän paha olo on sivuutettu. Suomessa mättää mielenterveyspuolella se että alkoholiongelmaisille sanotaan mielenterveys puolelta että hoida alkoholiongelmasi ja AA-puolelta sanotaan että ensin pitäisi hoitaa oma mielenterveys kuntoon. Nämä kaksi puolta eivät ole juurikaan tehneet yhteystyötä. Viime aikoina olen kuullut pieniä toivon pilkahduksia että tähän asiaan oltaisiin heräämässä.

Vasta vuosi sitten äitini sai paikan suljetulta psykiatriselta osastolta. Sekään ei ollut ihan sitä mitä odotimme mutta pääasia oli että äidilläni on kontakti mielenterveyspuolelle ja minä olen saanut alkaa opettelemaan jättämään heille enemmän vastuuta äidistäni. Minä en kuitenkaan voi estää äitini halua kuolla tai tehdä hänestä raitista.

Elämä kuitenkin alkoholistin kanssa ei ole ollut helppoa. Rakastan äitiäni kaikesta huolimatta ja tekee kipeää nähdä läheisen ihminen kärsimässä. En kuitenkaan voi poistaa hänen tuskaansa. Jos poistaa alkoholistilta kaikki ongelmat, ei tällä ole koskaan syytä raitistua. Olen käynyt al anon ryhmässä kohta vuoden. Olen kovin alkumatkalla toipumisessani alkoholistiäidin lapsena. Kuitenkin olen paljon vakaampi ja rauhallisempi kuin mitä vuosi sitten. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat kulkeneet monta sukupolvea suvussamme. Toivon että voin itse olla omalla osallani katkaisemassa tätä kierrettä. Äitini tulee alkoholisti perheestä jossa on käytetty fyysistä että henkistä väkivaltaa. En ole itse joutunut onneksi kokemaan väkivaltaa, mutta alkoholismin vaikutuspiirissä olen kasvanut. Toivon että voin tulevaisuudessa antaa omille lapsilleni raittiin ja vakaan lapsuuden. Luotan että pysytyn siihen.

Mieheni tulee myös alkoholisti perheestä. Siellä isä juo ja äitikin jonkin verran. Olemme keskustelleet asioista ja toivomme ettemme kumpikaan koskaan sairastu kyseiseen sairauteen. Onhan meillä geneettinen taipumus mutta uskon että olemme kummatkin nähneet tarpeeksi. Olen myös päättänyt ettei meidän lasten tarvitse kärsiä isovanhemmista. Vain raittiina saa tulla kylään ja vain raittiina saa soittaa.

Tämä teksti on vain hyvin pieni pintaraapaisu aiheeseen. Se miksi halusin nostaa tämän esille on se että tämä osio elämästäni on vaikuttanut minuun hyvin paljon ja tulee vaikuttamaan. Tämä myös selittää hieman tulevaa tekstiäni minun omasta hyvinvoinnistani. Haluan myös välittää viestin kaikille joiden elämässä on alkoholiongelmaa että siihen omaan pahaan oloon on olemassa apua. Pitkään itse luulin että ainoa keino on katkaista kaikki välini äitiniini ja se taas tuntui liian pahalta. En olisi kestänyt sitä henkisesti. Löysin kuitenkin keinoja ryhmästä miten elää alkoholistin läheisenä ilman että se aiheuttaa tuskaa omaan elämään. Ilman että se hallitsee minua. Suosittelen henkilöitä jotka kamppailevat tämän saman asian kanssa googlettamaan al anon ja katsomaan oman kaupungin ryhmien kokoontumisajat ja käydä tutustumassa ja katsomassa voisiko siitä olla itse apua. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Anteeksi sekava tekstini. Tämä syntyi täällä työpaikan kansliassa yövuorossa. Vauvat ovat olleet kiltisti :)