LOMA!!!!

Lomalomalomalomalomaloma! Oon niin lomalla! Olen lomalla seuraavat 5 viikkoa. Ensimmäinen näin pitkä palkallinen loma ikinä. Ihanaa! Lomasuunnitelmia? No huomenna lähdetään Joutsenoon parhaan ystävä luokse viettämään vkl:a ja siitä mies jättää miut siskolleni muutamaksi yöksi. Pääsen taas lellimään niitä lapsukaisia <3 Sitten on viikko jossa ei ole suurempia suunnitelmia. Mennään fiiliksen mukaan. Juhannusviikolla lähdemme Budapestiin viikoksi ja siitä sitten veljeni mökille. Miehelläni on siis kaksi viikkoa yhteistä lomaa miun kanssa.

Muuten tänne ei kuulu ihmeempiä. Kiertopäivä 26 menossa. Ei erityisiä tuntemuksia enkä aio juosta apteekkiin hakemaan mitään testiä. En usko tärppiin sitten yhtään. Pupuilut on ollut vähällä ym. Vkl:na ajattelinkin hieman viiniä maistella. Äitini on ruvennut rasittavaksi. Kerroin siis hänelle meidän yrityksestä. Ja nyt aina kun valitan väsymystä tai painonnousua niin äitini on ihan tohkeissaan että ”tee testi, tee testi” vaikka kp olisi 10 menossa. Noh.. hän on innoissaan. Annettakoon se hänelle anteeksi.

Painonnoususta muuten. Mystisesti paino vain nousee vaikka kalorit ovat olleet 1500-1600 L Pistää miettimään että olisiko kilpirauhasarvoissa jotain häikkää. Ajattelinkin varailla nyt yksityiseltä lääkäriltä aikaa ja paneutua tähän nyt kunnolla. Niin paljon on 6 vuoden aikana arvot heitelleet ja niiden kanssa ollut ongelmia. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Loma kyllä tuli niin oikeaan aikaan. Töissä on ollut joka tämmöinen buumi että on ollut jos jonkin näköistä tallaaja. Nistimammoja ym. Kyllähän se vaan kuormittaa kun yritetään sitä omaa ja joku nistiäiti on saanut jo viidennen muksun. Elämä ei kyllä ole aina reilu. Nyt kuitenkin lomalla eikä tarvitse miettiä. Edes tuo vesisade ei haittaa!

Yksi, kaksoset vai kolmoset??

Tulipahan tämmöinenkin mieleen. Tähän asiaan ei juurikaan itse voi vaikuttaa, mutta olen näihin kaikkiin törmännyt työssäni. Suomessahan on kaksoset ja kolmoset vähentyneet viime vuosina. Syynä tähän on ollut, että lapsettomuushoidoissa ei istuteta enää mieluiten kuin yksi alkio kerrallaan tai kaksi korkeintaan. Monikkoraskaus on aina riskiraskaus. Työssäni olen nähnyt oikeastaan vain niitä huonoja puoli monikkoraskauksista. Paras ennuste on kaksosilla jos kyseessä on diamnioottis-dikoriaalis raskuas, jolloin lapsilla on kaikki ns. omaa (istukat, suonikalvot, vesipussit). Kaksosissa on huonoin ennuste, kun kyseessä on monoamnioottis – monokoriaalinen, jolloin lapset jakavat kaiken mm. istukan. Riski tällaiseen raskauteen on onneksi vain yhden prosentin luokkaan. Nämä kaksoset keisari leikataan yleensä raskausviikoilla 32-34, jos ei ongelmia ole ilmentynyt jo aikaisemmin. Kuten olen monesti jo sanonut, niin oma käsitys on muuttunut vääristyneeksi tämän työn vuoksi. Näen vain niitä monikkoraskauksia, jossa asiat ovat menneet pieleen. Osalla jopa todella, todella pahasti pieleen. Jos itse joskus saisin tietää odottavani kaksosia, stressitasoni nousisi pilviin. Pitäisi yrittää muistaa että monet kaksoset syntyvät hyvillä raskausviikoilla terveinä ja hyvinvoivina.

No entäpä sitten elämä raskauden jälkeen monikkoperheissä? Olen joskus kuullut, että ihmiset sanovat etteivät toivo edes pahimmille vihamiehilleen kaksosia. Sen verran rankkaa taita se kahden vauvan kanssa eläminen olla. Tiedän myös ihmisiä jotka toivovat saavansa kaksoset. Jos suunnitelmissa on tehdä elämänsä aikana kaksi vauva, niin silloin ns pääsisi vain yhdellä raskausajalla ja synnytyksellä. Eipä se kaksoisraskaus kuitenkaan taida olla mitään hirveää herkkua isolla mahalla. Olen miettinyt että entäpä, jos me joskus saisimme kaksoset, että haluaisimmeko sen jälkeen enää kolmatta. Vauva-aika kahden kanssa on varmasti todella uuvuttava. Vauva-aika menee kuitenkin todella nopeasti ohi ja sen saisi tuolloin kokea vain kerran. Eikö olisi surullista ettei saisi nauttia pienestä nyytistä enää kaksosten jälkeen? Millaiselta tuntuisi saada kaksosten jälkeen vain yksi lapsi? Olisiko se todella helpon tuntuista? Ainakin se vaatisi sen, että kaksoset olisivat jo päässeet taaperoiästä eteenpäin jottei olisi kolmea vaippaikäistä samaan aikaan.

Entäpä sitten kolmoset :D Niitäkin on tullut muutamia hoidettua. Netistä katsoin hieman tietoa näistä. Suomessa syntyy kolmosia noin 20kpl/vuosi. Kolmoset syntyvät keskimäärin raskausviikoilla 31-35 eli keskosina ja aina keisarileikkauksella. Puolet äideistä viettää sairaalassa aikaa 1-4 viikkoa ennen syntymää. Selvästi kolmosten perhe tarvitsee tukea ja usein heille tuleekin tarjota kotiapua. Kaksi syliä ei riitä ruokkimaan kolmea lasta samaan aikaan jne... Voin vain kuvitella millaista arki kolmosten kanssa on. Kolmoset tuovat perheille myös taloudellista painetta. Kaikkea täytyy olla triplana. Usein varmaan myös auto (kolme turvakaukaloa tuskin mahtuu vierekkäin takapenkille) ja talo menevät vaihtoon näissä perheissä. Suomessa kolmosten perheet eivät saa valtiolta mitään erikoistukea, joka kyllä varmasti tulisi tarpeeseen. Löysin yhden blogin, jossa on kerrottu kolmosista: http://elinawithlove.blogspot.fi/

No joka tapauksessa toivon, että saamme joskus sen yhden lapsen ja jos niitä kaksi tulee niin tietenkin rakastamme heitä yhtä suurella sydämellä. Äiti tosin voi saada sydänkohtauksen ultrassa. Kolmosia en edes mieti. Sen verran harvinaisia kuitenkin ovat.

Naistenklinikan remontin valmistuminen, uusi lastensairaala ja mitä muuta vielä?

Muutoksia, muutoksia… Naistenklinikan remontin tulisi valmistua 2015 tai viimeistään 2016 vuoden alussa. Uusiin naistenklinikan tiloihin siirtyy keskosten ja vastasyntyneiden teho-osasto ja naistenklinikan tehovalvontapaikat. 2017 tulisi valmistua uusi lastensairaala. Mitä muita muutoksia on mahdollisesti tulossa? Suunnitelmalistalla on, että mahdollisesti naistenklinikan tiloihin tulisi myös kotiutusosasto. Tämä on vasta siis esityslistalla eikä mitenkään varmaa. Tällöin Jorvin ja kätilöopiston keskosten ja vastasyntyneiden osastot pienenisivät noin puoleen. Ajatus kuulostaa hyvältä ajatellen vanhempia. Teho-osastolta ei tarvitsisi tehdä pitkää sairaalavaihtoa kätilöopistolle tai Jorviin vaan pysyttäisiin saman talon alla. Tämä on kuitenkin saanut aikaan huolta Kätilöopiston ja Jorvin hoitajissa oman työpaikkansa vuoksi. Joillekin voi olla perhesyistä mahdotonta siirtyä töihin Helsinkiin. Toiset eivät halua tulla osaksi isoa, voisiko jopa sanoa jättiläismäistä, työyhteisöä.

Nykyään Uudellamaalla on kuusi synnytyssairaalaa: Lohja, Jorvi, Hyvinkää, Porvoo, Naistenklinikka ja Kätilöpisto. Tulevaisuuden suunnitelmissa on puhuttu, että Uusimaa tarvitsisi vain kolme isoa synnytyssairaalaa. Tämä tarkoittaisi ainakin Lohjan ja Porvoon synnytyssairaaloiden lopettamista. Naistenklinikka tulee pysymään, koska siellä hoidetaan kaikki riskisynnyttävät. Hyvinkää tulee todennäköisimmin myös pysymään. Kolmantena synnytyssairaalana olisi sitten Jorvi tai Kätilöopisto. Mitkä asiat sitten puoltavat Jorvin tai Kätilöopiston pitämistä kolmantena synnytyssairaalana. Tuntuisiko hullulta että jos Uudellamaalla olisi enää vain kolme synnytyssairaalaa, että näistä kaksi sijaitsisivat Helsingissä? Kätilöopiston yksi isoimmista ongelmista on parkkipaikkojen vähyys ja fyysisen tilan loppuminen. Kätilöopistoa ei voida laajentaa eikä parkkipaikkoja lisätä. Nyt jo parkkipaikkojen vähyys tuottaa perheille päänvaivaa. Kätilöopistosta on kuitenkin monella hyvät kokemukset. Tunnetuksi sen on tehnyt mm. haikaranpesä. Naistenklinikan remontti on tuonut kätilöopistolle ihan uusia haasteita joista sen ollut jopa vaikea selviytyä. Potilaita on todella paljon ja hoitajilla liikaa työtä. Toivotaan että tilanne helpottuu siellä. Kätilöopiston hyväpuoli on myös siinä, että se sijaitsee Helsingissä. Jos syntyy huono lapsi, välimatka siirtää tämä teho-osastolle on lyhyt.

Miten sitten Jorvi, Espoon synnytyssairaala? Tämä on hieman vieraampi luultavammin monelle. Jorvia laajennetaan tällä hetkellä ja siellä on vielä inhimilliset parkkipaikat. Tosin sijainti ei esim. helsinkiläisille ole ihanteellisin. Jorvin synnyttäneiden vuodeosastot ovat pystyneet melko pitkälti vielä pitämään perhehuoneensa ja keskosten ja vastasyntyneiden tehovalvonta osastolla on ollut jopa ajoittain hiljaista. Jorvin lastenosasto kaksi on panostanut viime vuosina juuri perhekeskeisyyteen ja vanhempien yöpymismahdollisuuksiin. Vaikka keskonen on sairaalahoidossa, on vanhemmille pyritty tarjoamaan yöpymismahdollisuutta heti kun vauvan vointi on sellaisen sallinut. Kuulemma myös lastenosasto kahdella on alkanut vanhempainryhmän lisäksi isäryhmä. Isäryhmä jota nyt teho-osasto pyrkii saamaan omalle osastolleen. Hienoa! Olisihan se sääli, että tällainen synnytyssairaala lakkautettaisiin. Niin olisi myös kaikkien muidenkin sairaaloiden osalta. Välimatkat pitenevät väistämättä. Eniten olen huolissani perheistä joihin syntyy sairaita vastasyntyneitä tai keskosia. Perheille tulee todella pitkiä matkoja kulkea, jos synnytyssairaaloita vähennetään. Pelkona on myös perhekeskeisyyden huonontuminen, jos synnytyssairaaloita supistetaan ja näitä keskitetään vain isoihin sairaaloihin. Myös osaavia hoitajia varmasti karsiintuu matkalla pois.

Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta varmaa on, että muutoksia tulee. Toivotaan että ne muutokset ovat kohti parempaa.

Jaaaaa sieltä ne tuli :)

Ja niin se täti kurvas kylään tänään :) Kierto nyt siis 26-33.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Vappumasiksesta kesän odotukseen :)

Menkat nyt viikon myöhässä. Ei näy eikä kuulu. Ei mitään oireita suuntaan tai toiseen. Tein vielä eilen yhden herkän r-testin, joka sekin siis negatiivinen. Olin vielä pari päivää sitten todella ahdistunut asiasta, mutta nyt jo helpottaa. Jos viikon päästä ei ole menkat alkanut, soita labra lähetteen. Jos sekin nega, niin sitten vaan laitetaan yritys jäihin siksi aikaa kunnes taas kroppa toimii. Tähän maltillisempaan ajattelutapaan auttoi nyt varmasti eilinen päivä. Kävin ratsastamassa kymmenen vuoden tauon jälkeen ihanalla islanninhevosella <3 Vitsit mikä ihana fiilis siitä tulikaan. Ihan parasta! Nyt ajattelinkin nautiskella hepoista kesällä. Jos vauvaa ei oo syksyyn mennessä kuulunut niin katsellaan asiaa sitten taas uudestaan. Nyt kuitenkin haluan nauttia tästä alkavasta kesästä.

Kuntoilusta yritän myös saada jälleen kiinni. Aivan järkyttävää, mutta olen lihonut häistä sen 8kg. Tästä olisi kesän loppuun mennessä tarkoitus saada -5kg, jolloin olisin tavallisisssa mitoissa. Kesälomaankin on enää vain 19 päivää. Elämämi ensimmäiseen koko pitkään (4vk:a) palkalliseen kesälomaan! Ihan huippua!

Tämmöisillä aatoksilla taas eteenpäin :)

Vappumasis

Tänään pärähti sitten käyntiin kp 31 elikkä menkat ovat myöhässä sen 4-5 päivää. Olen tehnyt yhteensä 4 raskaustestiä, jotka kaikki ovat olleet kirkkaan valkoisia. Viimeisestäkin toivosta luovuin eilen, kun tein herkällä r-testillä negan. En usko että tuosta enää mihinkään muuttuu. Nyt vain toivon, että ne menkat alkaisivat ja pääsisi uuteen kiertoon. Todella rasittavaa tämmöinen. 4 TESTIÄ tehty! 4 kertaa katsottu sitä samaa tyhjää viivan paikkaan. Päätin etten enää tässä kierrossa tuhlaa yhtään testiä. Mies yritti lohdutella, että voi se vielä plussaksi muuttua. Pyh ja pah! Turha tässä turhia toiveita pitää yllä. Nega mikä nega. Pelkoni on käymässä toteen, kun näyttää että ne epäsäännölliset menkat taitavat tulla riesaksi. Muistelen, että ennen pillereitä kiertoni oli luokkaa: 20-35 päivää. Toivoin kyllä, että menkat olisivat nyt kuitenkin olleet säännölliset, mutta ei voi minkään. Tästä kaikesta on kyllä niin kaukana asenne ”otetaan asia rauhallisesti” Joopa joo! Meinasin tänään jopa sortua kertomaan tästä äidilleni. Äitin,i kun odotti veljeäni, niin raskaustestit näyttivät negaa koko ajan. Vasta raskausviikolla 17 ultrassa löytyi yllätys. Äitini oli saanut jopa hormoonipistoksia, että menkat alkaisivat. En kuitenkaan halua uskoa tämmöiseen omalla kohdallani.

Nyt täytyisi saada jotain parempaa mieltä kehiin. Lauantaina onkin tiedossa jotain kivaa. Sain nimittäin 10 vuoden tauon jälkeen varattua ratsastustunnin meidän lähellä olevalta issikkatallilta. Lauantaita täällä odotellaan kovasti siis.

Eletään jännittäviä aikoja

Noniin tänään menossa kp 25/26-27. Hätähousuna testasin eilen illalla tyylipuhtaan negatiivisen tuloksen. Dpo oli eilen (jos siis ovis oli silloin kuin sen arvelin olleen) niin vasta 8. En edes tiedä onko edes mahdollista että testissä olisi näkynyt mitään. Onneksi tein kuitenkin testin, koska nyt odottelen paljon rauhallisemmin mielin ensi tiistaita. Teen uuden testin silloin jos menkat ei ole alkanut.

Edellisessä postauksessa, kun mainitsin noista alavatsakivuista, niin ne ovat oikeastaan kokonaan hävinneet. Ei mitään ihmeellisempiä oloja. Eilen nautin muutaman lasin viiniä ja suklaata kullan kainalossa telkkua tuijottaen. Ihanaa arkea. Tänään olen sitten raivannut jätesäkillisen meidän vierashuoneesta tavaraa pois ja siivoillut muutenkin. Huomenna veljeni tulee puolisoineen meille syömään. Ajattelin tehdä alkupaloiksi tonnikala-jogurtti leipiä, pääruokasi pesto-broilerikiusausta ja jälkkäriksi pekaanipähkinäpiirakkaa jäätelön kera.

Olen myös jo suunnitellut kaikenlaisia kivoja reissuja ensi kesäksi. Toukokuun puolessa välin on työpaikan pippalot joihin ajattelin mennä, kesäkuun alussa mennään ystäväni luo vkl:ksi hieman maistelemaan viiniä ja keilaamaan ym, juhannusviikolla lähdetään Budabestiin, heinäkuussa on terassireissua tiedossa ja elokuun alussa olisi yhdet festarit lähellä jonne ehkä saatetaan mennä. Eli hieman tämmöistä kivaa, jos se plussa ei tulekkaan. Mutta jos tulee, niin aion kyllä noihin muihin osallistua (paitsi festareille) mutta ilman sitä viiniä sitten. Ilmoittelen ensi viikolla miten täällä sitten kävi testien kanssa.

Oireet???

Just kun kirjoitin viimeiseen tekstiin etten ole löytänyt itsestäni mitään oireita niin nyt jotain on ilmestynyt *kirottu mielikuvitus*. Alavatsa on ollut kipeä sen verran että mahallaan nukkuminen tuntuu epämukavalta (todennäköisesti vaan joku ilmakupla joka myllertää siellä), nännit aavistuksen hellemmät (sama juttu oli ensimmäisestä kierrosta, joten ei oo oikeestaan mikään oire), etova olo oli eilen (no miulla on huono-olo ihan normaalistikin usein). Nyt menossa kp 22/26-27.

Näin toissayönä unta että synnytyin meidän osastolla pienen pojan. En muistanut synnytyksestä unessa mitään ja tivasin mieheltä että miten se oikein oli mennyt. Olin kuulemma pärjännyt ilman kivunlievitystä (haha niin antirealistmia) ja olin itsestäni unessa hirmuisen ylpeä. Samaisessa unessa menin käymään vauvan kanssa neuvolassa ja kerroin että aion mennä iltavuoroon ja sain hirveän ripityksen terkkarilta. Itku kurkussa sitten mietin kuinka huono äiti olen. Unet! Tuo uni kuitenkin aiheutti eilen sen että minulle tuli olo että kyllä tässä raskaana ollaan. Typerät unet...

Lauantaina mahdollisesti testiä tai sitten jos oon järkevä niin vasta maanantaina jos menkat ei oo alkanut.

Kirotut ovulaatiotestit

En tosiaan osaa sanoa, että oliko noi ovistestit kovin hyvä idea meille. Aloitin tikuttamisen kp10, jolloin tuli haalea viiva. Viiva vahvistui selvästi kp 15 ja kp 16 oli jo melko selkeä viiva (muttei kuitenkaan plussa). Olin tuolloin siskoni luona käymässä ja kp 16 kun tulin illalla kotiin tein clear bluen testin, joka oli nega. Tästä alkoivat Davidin testitkin haalenemaan. Sitten iskikin stressi, että ovuloinko ollenkaan. En tiedä olisiko tullut niin selvästi vahvistunutta viivaa, jos ei olisi tapahtunut ovulaatiota. Alla kp 16 aamun ovulaatiotestistä.

Tietenkin olen nyt aivan varma etten ovuloi ollenkaan ja lapsettomiksi tässä jäädään. No pessimisti minä olen taas vauhdissa. Ensimmäisessä kierrossa ovulaation aikana tuntui selvää pistosta kierron puolivälissä oikealla alavatsassa. Tämän jälkeen oli paineen tunnetta alavatsassa ja rinnat tulivat kipeäksi. Viime kierrossa ei ollut muuta kuin selvästi valkovuoto lisääntynyt ja nyt on menossa kp 19 eikä mitään oireita ole. Saapi nähdä kuinka meijän käy tässä kierrossa. Testiä tarvittaessa ensi vkl:na. En todellakaan ole varma haluanko enää seuraavassa kierrossa kokeilla testejä. Sen verran jotenkin alkoi pännimään tuo epäselvyys. On tullut kuitenkin harrastettua seksiä joka toinen päivä, joten jos ovis on ollut, niin potentiaaliset mahdollisuudet on.

Muuten tänne ei mitään sen kummempia kuulu. Kävin aikaisemmin viikolla siskoni luona kyläilemässä. Olikin hänen lapsiaan jo ikävä. Tyttö on kohta 6v ja kummipoikani on elokuussa 2v. Aivan ihania tapauksia, mutta kovin tämä täti väsy heidän käsittelyssä. Olin aivan naatti, kun pääsin kotiin. 

Näin ihanaa ystävääni myös keskiviikkona. 4 tuntia kahvilla meni kyllä ihan liian nopeasti. Tämä on samainen ystävä, josta olen kertonut että ovat yrittäneet vauvaa jo pitkään. Oli ihanaa saada höpistä jonkun kanssa vauvoista, ovulaatioista ym ym. Kesäkuun alussa mennään miehen kanssa heille viettelemään viikonloppua. Saavat miehet sitten toisistaan vertaistukea, kun omistavat tämmöiset vauvahöperöiset kumppanit.

Tämän naimisiin menon jälkeisenä epämiellyttävä lieveilmiönä on tullut tämä ”oletko raskaana” lauseen kuuleminen. Työkaverit, sukulaiset ja jotkut kaverit tekevät tätä koko ajan. Oma äitini yritti myös hieman kautta rantojen selvästi kalastella tietoja. Tokaisin sille nyt ettei olla tekemässä ennen minun vakinaistamista yhtään lasta. Valhehan se oli, mutta en nyt halua tätä asiaa äitini kanssa jakaa. Naureskelin juuri töissä, että alan vaatimaan euron joka kerta kun joku kysyy tästä raskausasiasta. Saisi hieman ylimääräistä rahaa. Äidistäni tuli mieleen, että hänellä menee nykyään vähän taas huonommin. Mummini joutui saattohoitoon tässä vähän aikaan sitten ja se on ollut äidilleni kova paikka. Ikävä kyllä hän hoitaa itseään sitten niin, että kalja maistuu paljon enemmän. Olen hieman huolissani, kun noita selviä päiviä ei ole kuin 2-3 viikossa. En muista koska hän olisi noin paljon juonut. Maanantaina pitäisi mennä miehen kanssa sinne pääsiäispäivälliselle. Toivottavasti onnistuu. Olen kuitenkin yrittänyt hokea vanhaa mantraa mielessäni, etten ole vastuussa äidistäni. Hän on aikuinen ihminen ja jos ei halua päästä alkosta eroon niin en minä voi häntä siihen pakottaa.

Miulle tuli tänään ihan hirveä himo lähtee radalle. Tätä himoa tulee melko harvoin, mutta tänään kun ajoin töihin ja aurinko paisto, radiosta tuli hyvää musiikkia ja mielessä pyöri kaikki ihanat muistot vanhoista kesistä, niin tuli kaipuu baariin ja terdelle. Tekisi mieli ehkä lähtee festareillekin, mutta nyt tuleekin tämä pulma eteen että mitä jos varaan kallis festarimatkan ja olenkin kesällä raskaana. Ei kyllä huvittaisi mennä selvin päin minnekään tuommoiselle reissulle. Muuten kyllä pärjään selvin päin, mutta jotenkin tuommoinen olisi semmoinen missä itekkin haluaisi päästä vapaalle. Ihana asiahan se olisi jos olisin raskaana kesällä, mutta sitten voisi jättää varaamatta festarireissun. Nyt mietin, että jos lähtisi terasille ensi viikonloppuna, kun on vapaata. (jos on vielä hyvä sää). Täytyy miettiä hieman mitä tässä tekisi, jos ensi viikon testi on nega. 

Nokka kohti tulevaa

Täällä ollaan taas hyvillä mielin. Eilen tuli postissa 30kpl ovulaatiotestejä, että se siitä "minähän en mitään tikkuja ala ostelemaan". Päätin tosiaan syödä sanani ja ostaa tikkuja. Saan ainakin hieman mielen rauhaa asialle.

Sain tänään kilpirauhasarvojeni tulokset: 0,88. Jee taas ollaan oikeissa lukemissa! Kyllä tää on ollut semmoista soutamista ja huopaamista viime vuodet tään sairauden kanssa. Mutta pääasia, että nyt on kunnossa eikä sen pitäisi vaikuttaa raskauteen.

Olen lihonut häistä kröh... useamman kilon ja päättänyt alkaa tekemään asialle jotain. Viime viikon tulos olikin -900g. Nyt kun ruokavalio on kunnossa niin pitäisi liikuntaa lisätä. Katsellaan mitä saan aikaseksi.

Ensi viikolla menen siskolleni lellimään hänen lapsiaan. Pääsiäismunat ostettu :) Hyvän kaverin luona käyn myös piipahtamassa. Tämä samainen kaveri on se joka on yrittänyt vauvaa 1,5v jo. Meillä menee menkkakierto samaa rataa :D Hänellä oli ollut 5 päivää menkat myöhässä ja pettymys oli ollut nyt valtava kun olivat alkaneet :( Niin soisin heille sen vauvan <3

Ensimmäinen isompi pettymys

Niinhän siinä sitten kävi, että menkat alkoivat keskiviikkona. Kierron pituus oli siis 26 päivää tällä kertaa. Olihan se pettymys vaikka kuinka yritti itseään varoitella asiasta. Pettymyksen määrä yllätti. Ensimmäiset menkat kun tulivat niin lääkityksen takia oli ihan ok. En nyt saanut mitään itku-potku raivareita, mutta pettynyt olo oli illan. Sain kyllä järkeiltyä asiat mielessä ettei tässä mitään hätää ole. Söin kaikki sanani ja tilasin ovulaatiotikkuja. Näin se vauvakuume sitten vaan vie mennessään. Meille ei oikein sopinut tuo "harrastetaan joka toinen päivä seksiä" suunnitelma. Saatiin kyllä harrastattetua 1-3 päivän välein, mutta hieman tiukille otti ja hauskuus jäi asiasta pois. Usein meidän työvuorot menee ristiin eikä olla aina samaan aikaan kotona ja yleensä aina toinen on väsynyt. Toivotaan, että ovulaatiotikuista on hyötyä. Odotettu seuraava ovulaatio on siinä 15-16 päivä tätä kuuta. Olen luvannut mennä siskolleni 15-17 päivä sopivasti. Päätettiin sitten miehen kanssa, että harrastamme vaan 15 päivä aamulla seksiä ja katsotaan mihin se riittää.

Olimme viikko sitten anoppilassa ja anoppi oli yhtä hymyä. Lopulta hän sitten kysyi "joko teillä on niitä ilouutisia" Olimme ihan että hääh? Johon vastaus "okei jos ette halua vielä kertoa". No ilmoitimme ettei ole mitään vauvoja tulossa, jos sitä tarkoittaa. Ahdistavaa tuollainen vaikka toisaaltaan ihan mukava tietää, että siellä odotetaan myös lapsenlasta (tästä kun en voinut ihan varma olla). En kuitenkaan halua, että vatsan seutuani aletaan nyt kaksinsilmin kyyläämään. Tämmöstä tää kai on häiden jälkeen sitten.

Kerroin siskolleni yrittämisestä ja hän oli ihan onnessaan. Sanoi vielä maagiset sanat "siusta tulee ihana äiti". Voi että tuommoinen lämmitti mieltä <3 Kukaan oo koskaan tuollasta sanonutkaan. Miusta on ollut mukavaa kertoa muutamille ihmisille tästä. Saa fiilistellä asian kanssa.

Lopuksi kuva meidän Minni koirasta (syy: ihan muuten vain)

Kuulumiset

Tänään on kp 23 (jos muistan oikein). Mitään ihmeempiä oloja ei ole, mutta eipä niitä taida kuulukkaan olla vielä. Ensi viikon torstaina teen r-testin, jos menkat ei ole alkaneet. Toivon todella plussaa, mutta jotenkin sitä alkaa valmistelemaan itseään pettymykseen. Olenkin jo ajatellut että jos ei nyt tärppää niin on helpompi lapselle että ei syntyisi loppuvuodesta, saisin säätettyä rahaa enemmän (sain kelalta kivan 1400€ mätkyt) ja voisin juoda viiniä vielä. Tiedän etteivät noi ajatukset kovin paljon ilahduta jos se nega tulee testiin.

Tiedän myös että alan stressaamaan raha-asioista jos se plussa tuleekin :D Tosin sitten täytyy osaa vain relata! Nyt tää on tätä jossittelua ja katsotaan mitä torstai tuo tullessaan.